ENKELIN MATKAAN

Oli enkeli suloinen
muuntautunut ihmiseksi
lettipäiseksi tytöksi
neidoksi kovin nätiksi.

Kulki tyttö tietä myöten
ilojansa rallatellen
hymysuisena hyräillen
iloisena ilkamoiten.

Tuli vastahan vekara,
pieni poika piikkopaita,
aivan ryysyissä käveli,
turjakkeena tallusteli.

Tyttö sillalle pysähtyi,
kapealle kannakselle,
katsoi poikasta hymyten,
nuorukaista naureskellen.

Johan tuon sanoiksi virkki:
-Jopas oot sinä poloinen
kovin laiha varreltasi,
aivan kasvosi kapeat.

Virkkoi tuohon poikaparka:
-Eipä mulla oo evästä,
eipä leipää, eipä voita,
reppu tyhjänä selässä.

Tyttö pyyhki kyyneleitä
oli säälistä sekaisin,
aivan surkea surusta
murehesta mieli maassa.

Tule matkaani poloinen
resupekka riekaleinen
sinut turvahan talutan
suojaan kuusipuiden alle.

Peti pehmyt on varattu,
hyvä vuode vertaa vailla
nukkuu poikanen hymyten
onnenmaahan matkustellen