HERKKO-HIIRI

Herkko-Hiiri iltasella
lähti kauaksi kolosta,
kuljeskeli sohvan alla,
kaapin luota kurkisteli.
Onkohan kisu kotona
hiiriparkaa vaanimassa?

Johan viiksissä värähti,
tuntui tuoksu sieraimissa.
Kolli-Kotkula makasi,
uunin luona patjallansa,
silmää hiukkasen raotti,
huuliansa nuoleskeli.

Herkko-Hiiripä tuhahti:
-Enpä huoli Kotkulasta,
kollikissasta rumasta.
Menen juustolautaselle
varpaisilla hipsutellen.
Otan juustoista parasta
perheelle saan herkkuhetket.

Herkko-Hiirelle hepuli
meinas tulla tuokiossa,
kissa päätänsä kohotti
ankarasti haukotteli.
Sitten viiksiä sipaisi,
käpälällä kunnosteli.

Kohta Kotkula rupesi
uinumaan taas patjallensa.
Kuorsaus pian komea
kuuluu kissan nukkuessa.
Herkko hipsuttaa varoen
suuntaa juustolautaselle,
ottaa juustosta palasen,
kantamuksen aikamoisen.

Herkko-Hiirellä tarinat
riittää aamuyöhön asti.
Herkko kertoo kun elämä
hiirenkin on vaarallista.