KARHUPERHEEN ELÄMÄÄ!

Isä-Karhu loikoellen
nojatuolissa uneksi,
kesäpäivän paistehesta,
kesänherkuista monista.
Hohhoi, rankka aamulenkki,
teki hirmu nälkäiseksi.

Karhu-äiti keittiössä
letut lapsille varasi.
Puolukoita lapsosille
karpaloitakin isälle.
Tuoksuvina sieniherkut
hellankulmalla odotti.

Kelkkarinteessä tenavat,
kokopäivän laskemassa,
riemu kaikuvi kovana,
kajahtelee korpiseutu!
Hökäle pulkassa vetäen,
hauskuttaapi pienempiä.

Pökäle Oki-oravan,
pukkaa hankeen rähmällensä,
sitten nauraen lapioi
lumivuoren pienen päälle.
Onneksi pikkuinen Hunaja
Okille tulee avuksi.

Silloin kuuluu äidin ääni:
- Pikkukarhut nyt kotia!
Letut jäähtyy herkulliset,
lopussa pian hunaja.
Isä nuolee herkutellen
aivan tyhjäksi rasian.

Ryminällä saapuu lapset,
nälkä kipristää masussa.
Pöydän ääreen rynnistävät,
mitä ihmettä näkevät?
Isä-Karhu viimeisiä
hotkii lettuja mahaansa.

Äiti ällistyy kovasti,
kiukku kasvaa valtavaksi,
nyrkki paukahtaa osuen
Isä-Karhun leukaluuhun.
- Ahmit lapsilta ketale
letut kaikki herkulliset!

Isä-Karhu nyt nolona
hieroskelee poskeansa.
Lähtee kauaksi salolle
tekoansa miettimähän.
Isä-Karhulta unohtui.
huono ahneudella loppu!