KOKKO, MUSTA, SUURI LINTU.

Oli Kokko, lintu musta,
teki kaupunkiin pesänsä,
tuonne mahtikortteleihin,
hyötymestoille hyville,
rahamaille vihrehille,
sinne pankkien lähelle.

Loistava on linnun luomus,
kultalangasta kudottu,
timantteja seinät täynnä,
hopeaa oven kehykset.
Kristallia kimmeltävät,
kaikki kruunutkin komeat.

Kokko työtänsä ihaili,
parempi on konsa muilla!
Paljon kauniimpi , isompi,
suurempi kuin pönttö sossun,
taikka kommarin tekele,
 rumanlainen roskakumpu.

Kolon voittaapi kepulin,
viherpeipon mennentullen!
Jopa muittenkin tipujen,
isojen ja voimakkaitten.

Kokko lentohon halusi,
levitteli siivet suuret.
Sutjakasti pyrstöänsä,
kultanauhoilla koristi.
Raatelevat kotkankynnet,
iskukuntohon teroitti.

Kokko suuri lintu lensi,
johan auringon pimensi!
Tumma varjo lankes maahan,
henki tuulen jo tuhahti.
Uhri katsoi peljästyen,
aivan kauhusta vapisi.

Johan nokkas suuri lintu,
pahoin saalista satutti!
Nieli uhrin tappamatta,
kohta toista jo halutti.
Vanhat kelpasi hyvästi,
sairaat vallan mainiosti.

Kantoi aarteita pesähän,
varastoja kasvatteli.
Vaivaisilta viekoitteli,
köyhät kyykkyhyn panetti.
Oli armoton  alati,
sielultansa säälimätön!

Kansa suuttui ja kovasti,
.koetti keinot kaikenlaiset,
mutta luovutti lopuksi.
Alistuikin ahtahalle,
Kokon kohteluun kovahan,
suuren linnun vallan alle!