KALASTELUA

Paavo lähti kalasteleen, kalamiehen elkein,
kalasaappaat jalkassa ja suunnitelmin selkein.
Ilman saalista kun varmaan, kaatuu palli alta,
taskuun supervieheitä , jo näyttää paremmalta!

Helmikuinenaamu näyttää kovin kirkkahalta,
järvi näyttää päällepäinkin hyvin kalaisalta.
Siispä kaira kuntohon ja reikää kairaamaan,
kairatessaan Paavo sattuu rantaan katsomaan.

- Heh, akka piikkikoroissa, järvelle tallustaa,
tuo tuskin lienee tosissaan, ei noin voi kalastaa.
Kiharat heiluu tuulessa ja punattu on suu,
tuskimpa noilla lihaksilla homma onnistuu.

Paavo on reiän kairannut, Anneliin vilkuilee:
-Mitä tuo akka taitamaton oikein hommailee?
Mä arvasin tään, sehän tulee meikän reijälle!
Se taitaa konstit tajuta, ei näytä tyhmälle.

Herrasmiehen lailla, Paavo, reijän luovuttaa,
kairaa reijän toisenkin, jokohan onnistaa?
On Anneli jo jäälle saanut kalan muutaman,
kun Paavo vetää jäälle ruman, suuren ruutanan.

Anneli huokaa harmissaan: - Viel tuosta puhutaan,
jos rumilusta tuollaista, loheksi mainitaan.
Tuohan on aivan näöltäänkin selvä rättipää,
tuskimpa tuolla voittajaksi vielä selviää.

Kumpikin kehuu saalistaan, Anneli muistuttaa:
- Ei sentään kukaan ruutanasta, merilohta saa.
Mutt´ oottelehan toveri kun koittaa maaliskuu,
koitetaan sitten tosissaan kummalla onnistuu.

On Paavo kotvan vaiti, sitten hieman murahtaa:
- On tässä sentään aijemmin osattu kalastaa,
on Berluskooni luvannut, vieheitä hyviä,
mä maaliskuussa katselen paikkoja syviä.

On maaliskuulla järvellä melkoista sähinää,
ne pienen pilkin nykyttäjät, syrjäpaikkoin jää.
On Anneli ja Paavo saaneet paikat parhaimmat,
kun todellisen saaliin antaa reiät muutamat.

Anneli ensin vetäiseekin melko vonkaleen,
Paavo etsii tummatlasit jostain silmilleen:
- Ei kai nyt sentään akka pysty mua voittamaan
tuomionkellot surkeat minulle soittamaan.

On suuri kalastelupäivä viimein lopussa,
ja saaliin laskuun riennetään kiihkolla, hopussa.
On Annelilla kasassa enemmän kaloja,
Hän Paavolle jo kuiskuttaa sanoja jaloja:

- Tuu kamuksi niin aletaan se tosi kalastus,
nyt kansalle me tehdään suuremmoinen lavastus.
Nyt kansan omaan suuhun laitellaankin koukkuja,
ei tyhmä kansa aavistele niitä loukkuja.

Nyt aloitetaan yhessä se kansa kusetus
itselle palkat nostetaan, se ensi vaatimus,
ja toki voimme ehdottaa uusia veroja,
uuteen hallitukseen otetaan pelkkiä neroja.

Paavo ei tuosta innostu vaan riisuu saappaansa,
ja sanoo Annelille näin, verkaiseen tapaansa;
- On aika tullut suuret saappaat sulle luovuttaa,
niinpä voit itse halujesi mukaan kalastaa.