.VÄYRYNEN.

Lähti lieto Väyrys-Paavo,
 kohta astellen kyliä,
tallustellen tantereita,
Ahon Esko mielessänsä.
Tulee suurempaan kylähän,
isoon kaupunkiin peräti.

Tallustaapi jo torille,
ajautuupi aukiolle,
missä paljon ihmisiä,
paljon kansaa on kasassa.
Jopa tuon sanoiksi virkkoi:
-Kuulkaa kaikki nyt kaverit,
toveritkin toisenlaiset,
kaikki herrat kaikki narrit,
kaikki kaksijalkaisetkin,
kuinka surkea tilanne,
aika aivan ankeakin,
pantu meille on pakoksi,
käärmekeitto syötäväksi!

 Mara kyllä on mitätön,
 olematon ohjailija,
tälle kansakunnallemme,
Suomenkansalle hyvälle,
maalle mainehikkaimmalle,
valioväelle vasiten!
Oisi aika jo osata,
hyvät keksiä jo keinot,
hyvät keinot ja etevät.

Hyvät ystävät ylevät,
kalliit kasvinkuppalini,
sen nyt teille mä selostan,
kerron kaiken kiertämättä!

Minä oon ihminen ihana,
paras herra Helsingissä
jopa Jeesusta jalompi
etevin kai Euroopassa?
Vain kun valtaa ei minulla,
 eikä voimaa itselläni,
on vain pyrkyä kovasti,
halua niin hirveästi!

Kyllä koittais kultaaika,
paratiisia parempi,
taivaaseen kai verrattava,
Suomen kansalle sulolle,
 ihanille ihmisille.
Kun mä pressaksi tulisin,
valittaisiin varmastikin,
ihan itseni iäksi,
kakkoseksi Kekkoseksi!

 Aho kyllä on järetön,
pöljä poika Pohjanmaalta,
ei kyllä kynnelle kykene,
osaa maata ohjastella,
näissä kurjissa oloissa,
kamalassa kaaoksessa!