Terävä koputus sai vastaukseksi pelkkää hiljaisuutta.

- Odota minä käyn koputtamassa kammarin ikkunaan.

Pesälä koputti ensin ikkunaan. Mutta kun mitään ei tapahtunut hän kurkisti ikkunasta sisälle.

Pesälä tunsi hätkähdyksen kehossaan kun huomasi mummon lattialla.

- Soini! Tämä ei voi olla totta. Se ei ole edes ihminen! Se paholainen.

Soini tuli juoksujalkaa paikalle. Pesälä viittasi ikkunaan, hän ei voinut enää puhua. Kyynelvanat valuivat hänen poskiaan.

- Ei helvetti! Soinilla pääsi ja hän rynnisti hataralle ovelle. Yhdellä tempaisulle hento haka aukeni ja Soini ryntäsi sisälle.

- On totisesti! On se kuristanut oman äitinsä. Tämä ei ole totta.

- On se totta valitettavasti, itsensä herraksi päässyt Pesälä sanoi. - Voi meitä ihmispoloisia.

- Kamala tapaus ja se peto rientää vain vapaana kohti uusia uhreja. Mitä me tehdään. Eihän tiedetä mihin suuntaan on mennyt. Pitää soittaa Monnille, nyt loppuu itseltä keinot.