KOSTON KOVA!

Zeppeliinin keskustori, tupaten on täönnä.
Harvon mulle sillä tappaa , siell´on tälleen käönnä.
Naesija kun seoraan, kaekki hilijaa nyyhkyttää.
Ympärillein silimäelen, jo alan ymmärtää.

On Zeppeliiniin saapununna , suuri kuuluisuus.
Sen päällä näöttää olevannii, maastopuku uus.
On päässä lakki punanen , ja kontti selässään.
Kun katselen mä tarkoin : -Mies on tuttu ennestään.

Se keskustorin lavalla, ylväästi esiintyy.
Mä pohdin siinä mielessäin , et´mikä onkaan syy.
Kun kuulostelen tarkemmin, niin kohta kuulen sen.
On syynä tämä tilanne , niin ajankohtaenen.

On Kostolta nyt saapunut ,tuo urho metsien.
Kaikkien miesten kauhu , unelma naisien.
Hän sanoo sanan muutaman, hulluiksi naiset saa.
On Koston Kova paikallaan , ei kärsi liikahtaa.

On kaamosaeka pimeä, taasenkin edessä.
Kostonmies sakin eessä ui, kuin kala vedessä.
Tarkasti käörät piirtelee, laskelmat esittää.
Ei kuulijoista kukaan voi niitä nyt vesittää.

Kostonmies kertoo kuulijoille tarkan huomion,
Hän ehkäisylle lausuupi ankaran tuomion:
-Luomuna kun pirttiviljelystä harrastaa.
Niin silloin aina varmimmasti parhaan sadon saa.