KOTIMAISTA!
>
> Meijjänkylällä päätettiin porukassa, elämisseen on tehtävä muutos.
> Muuten tullee, ensin täällä syrijässä, elinmahollisuuksiin puutos.
> Siksi päätettiin että kotimaista, käötetään me aina kun voijaan
> eikä aenakaa koskaan langeta siihen geenimuunneltuun soijjaan.
>
> Asia oli meistä niin tärkijää, että oekein piti kokkous pittää .
> Kotimaesta ponua otettiin, sitten ajatus parraeten ittää.
> Akattii siihen porukkaan tukkeosi, suurin osa niista kuto sukkaa.
> Leino oli niin nuukalla mielellä, ei niille kahaveja tarijonnukkaa.
>
> Kotvan pullo kiersi ringissä, Heino kohta  seisomaan nousi
> Kieli aevan pikkusen sammaltajen, asijaa siinä huopas ja sousi
> Kohta kuitenkin pääsi asijaan, kun pihalla Valtran huomaa.
> Sannoo: -Tuossa te näättä jokkaenen, konneen joka ei oo tuulten tuomaa.
>
> Sitten välliin ponua hörppäsee, jatkaa: Kyllä se on sillä laella,
> Jos ulokolaesta me ostetaan, kohta meki ollaan ulukomaella.
> Pertteeni jos kotimaesta syrijitään, kohta kaopaksi ei käö mikkään
> Eikä elämisen mahollisuus parane, näellä kotikaeroella ikkää
>
> Siksi kotimaeten vehkeijen, jokkaeselle pitäsi maettaa.
> Ja oman työn voemalla , maan assiit kuntoon laettaa.
> Kun annetaan työtä toesille, sillon duunari ruokaa voe ostaa
> Ja meijjänkin tuotteet kaopaksi käö, elintasua voijjaan mekin nostaa
>
> Ja niin siinä lopuksi päätettiin, käötetään vaen suomalaesta.
> Jos suinkin voijjaan niin laestetaan, kaekkeja ulkomaesta.
> Sillon rupijaa työtä löytymään, jokkaeselle halukkaalle.
> Ja hyvinvoentija riittelee, silloin kaopunkiin ja maalle.