KETTU KETKULA!

Kettu Ketkula vaelsi
suuren metsän siimeksessä,
noissa mietteissä syvissä,
ovelissa aatoksissa.
-Kuinka saisikaan pupulta,
pitkät korvat vaihdettua,
joilla kuulisi hyvästi,
kaikki pienet ripsahdukset.

Kettu Ketkula rykäisi,
kohotteli rinnuksia,
häntää hieman lerputteli,
sekä silmiä siristi.
-Missäs piileksit pupunen,
ristiturpa kuurottelet,
tule tänne nyt vähäsen,
juttelemaan kuulumiset .

Pupu säikähti pelosta
Ketkulan näin kutsuessa.
Päätä pensaaseen pujotti,
pitkät korvat piilotteli,
jäipä sittenkin esille,
pupun pieni tupsuhäntä.
Senhän Ketkula havaitsi,
silmillänsä huomioitsi.

Heti hännästä nykäisi,
tukisteli tupsukasta,
veti piilosta pupusen,
pensaan alta nyyhkimästä.
Sanoi:-Kuulehan kaveri
ystäväni,kumppanini,
korvat vaihtaa mä haluan,
pitemmät ja kuulevammat.

Pupu parkaisi pelosta,
hyppi loikin aikamoisin,
jätti Ketkulan kamalan,
nuolemaan vain näppejänsä.