SUDEN KÄNNYKKÄ

Susi surkeesti ulisi,
murheitansa murmatteli,
kun on ystävät,toverit,
metsissä kai juoksemassa.

Susi tuokion tuhisi,
ajatteli, mietiskeli,
kuinka yhteyttä pitäisi,
toisten kanssa juttelisi.

Susi suurta on sukua,
hukkaperheen parhaimpia,
isä tullut on Turusta,
äiti Vienan Karjalasta.

Kovin kaukana kodista
Susi juosta jolkutteli,
kuulu ei isän ulinat,
äidin armaan haukahdukset.

Susi matkoilla monilla
oli kuullut kännykästä,
tuosta ihme vempeleestä,
välineestä niin hyvästä.

Kännyköitä hankittihin
koko suurelle suvulle,
noille veikko-veijareille,
sisarillekin siroille.

Nyt voi kuomat keskustella,
juoksureissuilla jutella,
tiedustella kuulumiset,
pitkät juttelut pakista.