KERRON TEILLE LAPSUKAISET

Kuulkaahan nyt lapsukaiset,
lapset peukalon pituiset.
Kuinka sattui kummallista,
metsä tiellä mennessäni.

Kiilui silmät kuusikossa,
murahteli männikössä,
susi varmaan vaanimassa
paha hukka oottamassa.

Jopas hukka haukahteli
tietä pitkin loikiskeli,
kieli riippui loiruvainen,
häntä pitkä heiluvainen.

Kysyi hukka mielistellen,
silmiänsä pyöritellen,
missä voisi yötä olla
vaikka pirtin permannolla.

Epäilin sen viekkautta,
suden suurta tarmokkuutta,
yöllä kurkun katkaiseepi,
pakoon sitten karkaileepi.

Sanoin tuolle tursakkeelle
henkeäni vainonneelle,
lähde siitä luikkimahan
käpälät paa suikkimahan.