PEKKA-POLO.

Pekka-poikapa poloinen,
lähti tietä kulkemahan,
aivan orpona vaelsi,
ilman matkakumppania.

Tuli vastahan jänönen,
Pekkaa hieman säälitteli,
sitten tiehensä katosi,
risukkohon loikiskeli.

Pekka,tietänsä vaelsi,
tuli vastaan julma-hukka,
silmät tuikutti tuliset,
suusta julmat hampaat hohti.

Pekka pelkäsi vähäsen,
ohi kulki hiiviskellen,
susi metsähän livahti,
kauas kankaalle katosi.

Pekka matkalta palasi,
kodin kalliin seutuville,
suojaan äidin armahaisen,
turvaan taattonsa jykevän.