Vaekka ruutuun räpsähtää sama runo usijampaan kertaan. Mahoton ottaa huomijoon minkä on jo ruutuun pistältäny. Seon lukijan heleppuva hypätä yli jos tuntuu tutulta.

Toesakseen sehän kertaus on oppimisen ÄETI. Ja sehän ei oo laesinkaa paha assii?

Siitäki mun pittää varottaa. Että ei pije ottoo tosissaan jos joskus paokahtaan riettauven puolelle. Se tuo huumori vaatii joskus tapahtummaa siltähi puolelta. Niin ja mitäpä siinä on häpijämistä? Immeisen luonnollisia tarpeita ja niistä kaikista pittää pystyvä leikkiä laskemaan.

Koomiset tilanteet, vaikka pelkästään kuvitellut suattaa joskus irrottee mehevät naorut. Ja sillonhan sitä ropisee lissää elonpäeviä jokkaesen elämisen säkkiin.

Että nämä mun jutut on koetettu väkertää huumorilla ja se syvällinen ja vakava pohtinta on jätetty niille viisaelle , jokka sen hommelin hallittee.

Tämä meikkä ny ei hallihe palijo mittää. Kuhan ny jottae väkertää - ajankuluksi. -O-