alakaa könytä uutta viikkova alusta asti. Mikäpähän tässä kun ilemaka laohtunna. Eijoo kun -7. Sehän on ihannii sopiva lukema. Eipä tässä kannate silti kilimuilla sen kummemmasti. Jallaat ovat tuassii niin kehenossa kävveessä, että joka askeleella tekisi miel kirota ja kirovanki, mutta vaen joka toeselle.

Em minä silti mittääsaerasraporttija teille aekonu kirijottaa. Perkele ! Meitä ei surulla ruokita, seon ilo joka elättellee. Aenaki pittää kuvitelmissa tehä jotahi mukavata. Oon taas kirijottamassa uutta dekkarrii. Oekeinki reteetä meininkiä. Tarinassa on yksityisetsivä. Pikkusen entisseen malliin. Ruumista tullee ja nyrkki heiluu. Kaoniita naesia vähä 007 tyyliin. Kuitenki ei mittää yliampuvaa höttöä, vaan realistista juttua joka voisi sattua elävässä elämässä.

Loin ihan oman yksityisetsivähahmon, joka seikkailee varmaan tulevissakin dekkareissa vielä monessakin. Yli 100sivua olen jo tähän uuteen kirjaan jo saanut naputeltua. Julukasta meinaan kesäkuussa. Kai!

Mitä oon noeta kirijastojen lainaluetteloeta seurannu, niin hyvinhän nuo kirjani näyttää kelpaavan yleisölle. No, ne runokirjat olivat virhearvio ja oikejastaan se olikin kokeilua. Se vaan harmittaa kun kirjastoilla on säästökuurit, ja pienet kirjastot säästää eivätkä hanki kirjoja, niin paljon kuin toivoisi. Mutta hyväpä näinkin.

Kiva harrastus. Ja kun sitä voi tehdä kotona ja saa muutaman lantinkin, niin sehän on melko hyvin? -O-