puhtaan kaolan kanssa. Kävin näjetsen illalla saonassa. Ulukonaesesti saonasta puhistuu, vaen sissäenen riettaus se vaen meinovvaa pukata pintaan.

Moneniilaesija riettaeta mietteitä sitä päevänaekana mieleen pyörähtää. Vuan kukapa se haluvaa ajatustaan kahalita. Mielikuvituksen voemalla sitä tekköö sankaritekojakkii. Siinä suap voemoo sitte arkisseen olemisseen.

Vallanhan sitä kyrpiintyy jos ei oesi kykyvä irrota arijesta ja kuvitella kaekkija hulluja. Meikäläenen kun vielä niitä lievimpijä pannee muihenki töllättäväksi. Vuan mitäpä minä siitä jos joku ei tykkevä?

Ei kae se oo aena peilin vika jos vastaan kahtoo H.Moelanen? Tae muuten ruma kuva. Vae onko?

Suuressa pölijyyvessäni kuvittelen , että eikae se kenenkään pahennukseksi oo vaekka tekstini oesi kuinka törkijjää. Sievää viisasta ja siloteltua en ossaakkaa. Kirijotan semmosta kun päähän päläkähtää.

Mittää Piruntorijunta ohojelmaa ei hummeetissa oo, eikä henkellistä ylösnostetta löyvy. Koetan vaen epätoevosesti, jospa joskus saesi vaekka naoruhermoja vinkaotettuva. Naoruhan se pitentää ikkää. Ja jos muutamakkaa minnuutti tullee olemisenaotuutta minun tarinoesta, niin mielestäni se on palijo se.

Katotaan taas huommenna mihin päen maalima on menossa, vae pyssyykö paekallaan. Toevotaan ettei tuu takapakkia. -O-