KONSTI MIKKO MIELEVÄISEN

Murahteli Karhuvaari,
metsätiellä tarpoessa,
kun on varpaat paljahina,
ilman kenkiä ketarat,
pistelevät piikit pienet,
kivet kolhivat kovasti.

Mietti tuota tuskissansa,
ajatteli kiukuissansa,
kuinka suojata käpälät,
ikäviltä pistoksilta,
sekä kolhuilta kovilta,
tuskilta niin tuntuvilta.

Tuli tuota vastaan Kettu,
rento Mikko Mieleväinen,
Vaari tuolta jo kyseli,
asioita tiedusteli:
- Sulta kuomani kyselen,
kaverilta tiedustelen
mitä suojaksi sujautan,
tassuilleni tuskaisille.

Mikko tuota tuumiskeli,
päätä kynsien saneli:
- Eipä pistele pahemmin,
pienet piikit jalkojasi,
kun sua nostan hartioista,
selkäpiistäsi pitelen.

Nousi Mikko selkään Vaarin,
onnistui meno paremmin,
nosti Kettu hartioista,
Vaarin vaivat jo väheni.