POJASTA MIEHEKSI

Leskiemäntä  kamala,
äksy akka aikamoinen,
suurella  kotitilalla,
sisukkaasti työskenteli,
Paavo- poikansa keralla,
aikapojan uunonlaisen.

Sanoi akka tuo pojalle,
tiuskahti jo tuikeasti
äksymielellä melusi.
-Naimaan tuosta jo menisit,
eukkoa jo etsimähän
viihdykkeeksi itsellesi
sekä töihinkin avuksi.

Lähti Paavo jo kylille,
mopolla hän matkusteli
aivan herrana ajeli
komeana kurvaeli.

Poikkes baarihin kylällä
rohkaisuksi keppanata,
vielä toisenkin imaisi,
viela otti kolmannenkin

 Alkoi tuntua kivalta
olo varsin muikealta,
että laulaakin pitäisi,
runojakin lausuella.

Paavo potrakka jutikka
varreltaan tosi jämäkkä
voimiltansa karhunlainen
potkas käyntihin moponsa,
konepyörän pöksäytti.

Satulaan heti  hypähti,
astui Hondan polkimille
vauhti hetkessä koveni
kaasukahvaa kääntämällä,
kalja vauhtia lisäsi
olut antoi rohkeutta.

Ajoi jo Välitalohon,
jossa naisia kaheksan,
äiti  tyttöjen keralla
kassapäisten kaunokaisten.

Paavo pirttihin halusi
kosimahan tyttäriä,
taikka kyllä kai kävisi
vähän nainen  vanhempikin.
jopa äitikin peräti
miniäksi kelpoaisi.

Siinä arvalla vetivät,
kuka pääsee miehelähän 
tuonne suurehen talohon
tilan suuren valtiaaksi.

Kaisa naisista parahin,
nuori nainen viisas nätti,
arvan antoisan vetäisi
voittolipun lipsahutti.

Mikäs siinä kun äkisti
mopon selkään ja menoksi
katotaan olot miniän
elo vaimon uutukaisen.

Kohta saapuivat kotia
silmiin ankaran anopin.
-Mistäs tuon olet hakenut
mukanasi kuljettanut
eipä tuosta oo akaksi
eikä vuodekuppaniksi
kovin  luiltansa kapea
varreltansa heiveröinen

Eipä tuo sovi akaksi
emännäksi ensinkänä
eikä vaimoksi vasiten
lapsosien laatijaksi..
Etsi nyt vähä parempi
varreltansa vantterampi.

Paavo  kohta jo koveni
sanoi lauseen painavaisen
sanoi jäyheän lujasti
urahteli uhkaavasti.
-Mitä kuuluu ne sinulle
kosintani, naimiseni.

Akanottoni osannen
ilman noita  saarnojasi.
Vaimon vierelle valita
ilman tuota tuomiota..

Onkin aika nyt sinulla
väistyä näin  paikaltasi
antaa nuorelle osasi,
tilaa työsi jatkajalle.