että ollakko vaeko eikö olla. Eikö se Hamletti, vae mikä se oli? Ollu saman puluman eissä? Tae enkae minä sen pulumija tiijä, niin ku en muutakkaa sen hommeleita. En oo ikkää Hamppeleita kahtonu, enkä kato.

Seon meikäläeselle semmosta ruokoo, ettei se selevinpäen mee alas. Mitä sitä hulluja. Näessä kotionkelmissahii on aevan tarpeeksi ratkomista. Varsinnii se ei oleminen on semmonen vaekijammin ratkastava ropleema. Tarkottaako se että pitäs olla kokonaan olematta, vaeko että vaen yhessä paekassa on olematta ja toesessa paekassa on.

Seon sitä korkijammantason matematiikkaa joka ei mahu minun muutenki meleko ahtaasti kalustettuun kalloon.Tietenki jos olemisen alottaa ensin täällä kotona ja sitte lopettaa olemisen ja mennee olemaan johonki toeseen paekkaan? Tulleeko se olemisen ja ei olemisen tirekstiivi täötettyvä?

Oesi tietenki kovin onnellista jos voesi olla monessahi paekassa yhtä aekaa. Ei ollahan voe järijestyvä hetkessä, kun yhessä paekassa vaen voe olla ja milijoonissa ei olla. Perkele kun mennee vaekijaksi. Aettasikkohan tässä konijakki.? Kovastihan se selekeöttää ajatus toemintaa, mutta vaekuttaako se olemisseen. Pikkuisen eppäelen.

Tosin sen tiijän että kyllä konijakilla sen -  ei olla -  saavuttaa, vähintään pullon viiveellä. Seon taju poes ja paskat housussa. . Vae eipähän tarvihe olla.  On se vaen tuo elämisen roplematiikka niin monisärmäenen ja vaekija, että toesinnaan sitton ihan pihalla. Kylymähän se pihalla tullee, Vaen sillon sitä tuntee olevansa kun vilu kappassee. Täh? -O-