Eipähän tässä ou kiireitä minnekkää. Herra on helepon antanu, niin minkä vuoksipa sitä pitäsi hötkyillä tyhyjää.

Se pittää toesinnaan koettaa raohottaa ommaatuntuvaan kun ei tee mittää elämisesä etteen. Vaekka sorkat suorana makkaa päevät pitkät, niin siitä huolimata raha juoksee. Tärkein tehtävä on raahautuva nuutama kerta pöyvän ääreen jottae sullomaan tuonne hukkaputkeen.

Eihän se vanaha palijo tarvihe, vaen olla sitä pittää, sano se muuvan suursyömäri kun kuori pottuja kapallisen eineeksi. Vaen mitäpä me kenenkään syömisistä. Eikäpä noehin muijen asijoehin tarvihe panneutuva. Riittää kuhan seoraa mitä ne naapurit touhuvvaa. (tämmoli vitsi!) Ei mua pätkän vertaa kiinnosta mitä hyöt hommovvaa.

Se tuo ikä tuo jonniillaesta. Hällä välijä meininkiä elämisseen. Sitä keskittyy siihen oleelliseen. Kunpa vaen tietäsi mikä se on immeisenelämässä olleelista. Tullee väkisten mieleen että syömisen ympärillähän se pyörii. Iliman ruokaa ei montaa aamua kahtelisi.

Jos häntä hakkeutuu aamukahaville. Siitä se päevä lähtee käöntiin. Seon saonapäevä, seki yksi oleellisuus? Että palataan astijalle taas ! -O-