Niin se vaen tämähi vuosi lähti menemään. Kymmenkunta tuntia on jo pyyhkästy urakasta poekkee. Jos näen heleppo on tämä vuosi, niin ei hätäpäevää. Kuuraaamujahan on tietennii ooteltavissa ja parraassa tae pahimmassa tappaoksessa jopa paokkupakkasija.

Tuolla en tietenkää tarkottanu rejaalielämätä, vaen tuotä henkistäpuolta. Se kun joskus pistää vihaksi joskus taas ei. Lussakelejähän se tämä ihimisenraato haluvaesi niin fyysisellä kuin psyykkiselläsektorilla. Mutta kumpikaahan ei oo itte päätettävissä. Näen ollen on kopolla kourin ooteltava syvän pamppaellen mitä kulumantakana oottaa..

Tuulenheiluteltavissa ne on tuurit tännäe vuonna. Sattuma korijaa satuvaan. Luulis että viuhkat oesi kääntyneet osottammaan yläviistoon. Uuvenvuojen lu´ppaoksia en menny tekemään. Perkele seon yhtä tyhyjän kaa. Sitä kun ei ennää illalla muista mitä aamulla tuli luvattuva.

Ja hittijako tuota suunnittelemään? Olla tössöttää niinkun tähännii asti. Tietosia pahheita eijoo. Tosinhan niitä kuulema pitäs olla. Naeset rakastuu renttuihin ja sillä sektorilla on toevomuksen varraa. Miten tuossa kävisi jos alakas pahhuutta harijottammaan, saesko naesija, aenäki rumimpia häjistellä loetommalle!

Olipa miten oli. Pääasija että asijat ovat jollahi laella.Leipee ja lämmintä riittäs ja eipä se haettaes vaekka muutaman sokuripalasen saesi imeskeltävksi toesinaan. Tämä sokeri tarkottaa elämän naotintoja. Tosin minä en koje naotinnoksi istuva jossae katsomossa kuuntelemassa jonku hoelaamista tae tyhyjän aekasija massatapahtumiija. Parraeten hermo leppää kun saa yön hilijasuuvessa näpytellä tarinoeta ja runojahi. Näellä keinos se pittää jatkaa. -O-