aikoja kohti tässä koetetaan mennä haakuroija. Vae elä se mittää. Pari viikkova niin sittepä se pyörähtää valosammalle puolelle. Hupsis vaen ja taas alakaa kevväeset tuulet leyhyttää partakarvoja.

Että ei kae tässä niin pahasti. Tietystihän se aenaenen normaali vitutus seorovvaa kuin hae laevvaa, vaan minkäs teet kun se kuuluu elämään.

Seki vituttaa kun tuo psori on ny aktiivisena. selekä on kuin tulessa ja nivelet turvoksissa. Mikä saatanan pasilisko se lie joka siellä myllertää. Kaevaneeko se onteloeta tuonne ihimisen ihon alle?

Ei sitä kyllä kummempata seoralaesta kaepaa. Näppiski on kuin lumisatteen jäliltä. Toenen poloviki on taas alakanu kukkimaan. Oli pari vuotta poekessa . Polovi oli aevan puhas ja silijä. Vaen nyt kae siihen uusi otus tekkee pessääsä. Tuo päänahan kutina kans vituttaa.

Vaen niihän ne sannoo että psori on vitutustaoti. Voepa ollakki. Siinähän on niinku oravanpyörässä? Kun vituttaa niin oereet pahenee.

Pitäsi kae ajatella positiivisesti ja jättää vitutus ommaan arvoosa. Mutta minkäs teet kun oekein kutisee selekää ja tuntuu, että nahka ratkeilee, niin vituttaa se. Ja taas muutamat otukset saavat aeheen tehä pesäsä millon mihinki. Jo vaen se vituttaa...

Onneksi on noeta naorunaeheita. Esimerkiksi tämä oma ite naorattaa toesinaan pirusti. Vaekka naoru on ironista jopa pilikallisti, niin toki se muutaman psoriotuksen kellistää`? Sota on julumaa mutta reiluva! Pitänee läemästä rasvaa tuonne selekänahkaan ennenkuin se ratkijjaa. Huommiseen! -O-