IKKUNASTA NÄKYY

Ikkunasta katselin naapurin Saaraa,
älynnyt en, voisi merkitä se vaaraa,
unhoitin täysin naapurini miehen
sehän teki mutkia mun tiehen.

Bigineissä pyllisteli Saara pihallansa
arvannut en lainkaa: se on selvä ansa,
Reino oli huomannut kun Saaraa pällistelin,
mistähän se arvas, vaikka oli aivan selin.

Reino mua äkäisesti kraivelista puisti
hetken olin tajuton, sitten palas muisti,
mustat lasit silmilläni tietäni nyt kuljen,
tästä lähtiin ikkunani kaihtimilla suljen.