Taas uutta päevää pukkaa ja kiitollisena se me kaekki vastaanotettakoon. Toki huolta ja murhettaki meillä jokkaesella on, mutta niihenki kansa on elettävä. Päevä kerrallaan.

Pienet ilonaeheet pittää ottaa etualalle. Illoita niistä ja panna muistilokeroihin , että ne pulpahtaa essiin pahoina päivinä ja jaksaa raahautua sen pahan päivän yli.

Niitä suuria ilojahan niitä ei olekkaan muilla kuin lottovoittajilla. Silloin kun kuulee suuren potin voittaneesa. Mutta siitä ne murheet ylleesä alakaa. Töppäilyjä ja mokia tulee syntilistaan tuontuosta. Kun on rahhaa niin se immeinen luulee olevasa jotenki muita parempi.

Niin ku tämä Pukramoki. Sillä ku on niitä poroja kahta puolen puuta, niin kyllä poeka on ku Lapin kuninkas. Jo vaen.

Voehan se ollakki, en sitä sano, mutta kumminkin on se nii häijyä! No itekuhi taplaa tyylillään. Ja mitäpä tyyliä muuttamaan toesten takija. Jos se itelle passaa saa muille kelevata. Näen on? Vakkuuttaa -O-