että ne on yöt alkanut hämärtymään. Tässä näpytellessä pikkutunneille sen huomaa helposti. Syksyä kohti tässä ollaan menossa.

Mutta vielä on lämpöisiä päiviä jäljellä, niin kuin se joku lauluntekijä oli syksyn kaatuessa päälle sen huomioinut.

Kohtapa ne elokuun kuutamot ja kahenhenken ikimat. Lempi loeskahtellee yhä vaan. Mikkää eijoo muuttunu vaekka on lama ja ankijat ajat.

Kyllä kae sitä mennään meleko palijon tuon metijan antamijen mielikuvijen mukkaan. Tokihan se alakaa tuntumaan kaohijalta kun joka toosa huutaa ja lehen lööpit kirkuu, että voe voe kun mennee huonosti ja yhä vaen huonommin.

Mökinmummo piilottaa eläkerahat sukanvarteen. Rikkaat kuskaa rahansa salaisilletilleille Veihtin pankkii. Kukkaa ei osta mittää, ei syö eikä juo. Ohan se kumma jos rattaat ennään pyörii, vaikka olisivat kuinka pyöeitä. 

Senttejä kuitenkin tullee vaikka hanurista jos on uskominen mainoksiin. Että mitäpä surraan järijen köyhyyttä, kun viisaihen miesten tukan alla järki jyllää. -O-