Pelekoja tänäpäevänä on ihimisen niskassa kuormaksi asti. Sitä on niin monensrttista että tavan immeinen ei kohta tohi muuta ku pelätä.

Metija kyllä pittää huolen että pelekojen taakka ei aenakaa kevene. Metija oekein mässäelee kaikenlaisilla uhkilla. Kaevellaan kaekki maalimankolokat, että siellä on jo niin käöny. Varokaa siis jokkaenen suomalaenen. Vaekka niin se käö teillekki. Aenova pelastus on kun pesette käsiä jtkuvasti. Eipä kerkijä pöpö suuhun asti menemään.

Tarkotan tällä tietysti tätä sikalunssaa. Joka päevä pelekua lisätään metijan lööpeillä ja juttuilla. Kuinka se nyt tarttuu vanahuksiin ja tappaa. Lääkärit ei muka tohi hoetaa potilaeta kun on oma terveös vaakalauvalla. Saeraalat eivät ota vastaan. Sanovat vaen kuulema että sitte kun männee jalat alta etkä pystu käveleen, niin tillaa ambulanssi joka vie sinut jätteenpolttolaetokseen. Heh! Lehestä rivienvälistä luvin.

Toki tuo sikalentsu ei liene leikin asija. Mutta minkäs teet kun immeisiä on liikaa, niin luonto karsii heikot yksilöt. Se on sitä jänisruttoo. Vai?

Näöttää että nuo lentsuelläemet isonee. On ollu hiiri-lintu-ja mitä niitä lie lentsuja. Ne on kuitenkin leikkihommija. Mutta kun päästään Valaskallaan asti, niin sitte seon leikki leikitty ja vitsi vähissä. Pelätään! -O-