Tiijäppä näestä. Yksi puhhuu yhtä ja toenen toesta. Kolomas kiertää asijaa kuin kissa kuumaa puurolaotasta. Nelijäs ei virka mittää korkeintaan urahtaa: Vittujakos tuo mulle kuuluu,

Jaa mistäkö ny on kysymys. Oekijastaan ei mistää tae sitte vaekka mistä. Kuka nämä tietää mitä millonki etteen sattuu. Taekka ei satu sitte ollenkaa. Mennee osuma ohi, eikä asijaan ehi panneutuva.

Äkkinäeset kannanotothan kehittää pahhaa verta sellasen suonissa joka on harkihtevvaa sorttija ja haluvaa kattua asijanlaijjan joka puolelta.

Tietenki on asijoeta joessa ei oo laetaa ollenkaa. Ne on niitä pyöreitä asijoeta . Eli niitä joesta sanotaan: Pallo on sinulla!

Jos taas pallo ei joo sinulla se on jollaki vastapelurilla, mutta siihen on vaekija taas ottaa kantaa, kun ei ymmärrä futiksesta mittää.

Ei sen puoleen (Minkähän SEN) en minä tajua muustakaa tuon taevaallista. Maalliset murheet taas on. Ne hiertää immeisen päätä kesät talavet ja pakkanen panee kesänkukkaset jos paikalle sattuu ja sehän sattuu jos lekalla iskee. Varsinkin päähän jos päähän iskee. Jos taas iskee silmää, se ei satu, mutta neito punastuu jos on herkillä.

Neiton voikin sitten iskeä siinä samassa ja ottaa tilaisuudesta vaarin. Tosin vaariksi muuttunut neito onkin vaariksi muuntautunut mummo .

Mummo tietysti kanasensa metsään ajaa ja siellä sitä onkin monenlaista pörrijäestä surisemassa. Niin ja ne kanat sekä mummo joka oli vaari, mutta ei täysin vaaraton, koska vaarilla on saari ja jos ei oo venettä käy kalapaten. Niin ku käykin. Tojistaa -O-