Näin ainakin vanha kansa luulotteli. Vaen pitäneekö tuo sekkää ennää paekkaasa. Huolet on vienneet värin tukasta ja punan poskilta, vaekka hevosta eijoo ollu vuosikymmeniin.

Taetaa nuo huolet olla joka immeisellä vakijo? Se kun tuskin päevänpaestetta on elo kellään. Onneksi se kestää vaen aekasa.

Eikae ne huolet haehu huolehtimalla. Tarvitaan tekoja. Ravistaakseen huoltenkuorman tarvitaan rahhaa. Ja sehän on semmosta tavaraa jota ei oo köyhällä.

Rahanpuute taas kasvattaa huolten kuormaa ja lopuksi taittaa jalat alta ja sorrut huolien alle.

Siinä sitten kun makkaa huolien puristuksessa, ei saa unta eikä rukakaa maista. Tapahtuu lumipalloilimijö. Huolet käärii sinut kokonaan sisäänsä ja pystyt vain huokaeleen ja nostamaan käpälät pystyyn.

Vain oma hälläväliä asenne pelastaa sinut. Lakkaat huolehtimasta turhija. Sellaista jolle et itse voi mitään. Viheltele vaan ja anna hevosen huolehtia, sillä on isompi pää. Ja huolehtimiskonneisto sinne hyvin mahtuu?

Heko johan taas meni plörinäksi. Haitanneeko se tuo ikä pyörähti sille kymmenelle, että ei mikään ole vierasta, ei mikään! Kaiken voi laittaa höperyyven piikkiin ja se piikki on pitkä. -O-