Kyllä se tuo kevä tuo monenlaestaki riesaa tullessaan. Yksi vitsaos on nuo murkut jotka parveilee keittiön pöyvillä.

Kaippa nehhii ruuvan perässä riehkassee? Ja ei kae niistä haettaa muuten kun ovat vaen inhan näkösiä vipeltäessään pöyvällä.

Näöttää olevan paras ja luonnonmukanen konsti kun antaa yksinvaltijaan tuomijoistuimessa TAPPOTUOMION. Sehän tuo näöttää tepsivän. Oli niitä ihan vilisemällä. Mutta nyt aena kohdattaessa kuolemansiipi sivaltaa ja katso eipä enää juuri murkkuja ole näkynyt.

Julumaahan se on tappaa, kun luontokappale ruuan perässä ravovaa. Ei etes pistä eikä järsi ihoa. Kuitenkin hengiltä pitää saaha kosmeettisenhaitan vuoksi. Vaen sota on julumaa......

No, vihirijä aate ei oo vielä saanu niin vahavaa tillaa, ettei tuholaiset ja muut ötökät jouvu tavattaessa tappolistalle.

Tämä ny oli vaen tämmönen tievote kevään huonommista puolista. Katotaan jatkossa parempijaki puolia. Jos löytyy! -O-