Vaen sunnuntaena sentään tapahtu. Se tuo hemesti sae meikäläesen syntisenperkeleen houkuteltuva kirkkoon. Siellä eijoo aevan äsken tullunna käötyvä, siis kirkonmeininkeissä. Joululauluja on joskus tullu käötyvä mölisemässä.

Mutta ny oltiin oekeissa palavelushommissa. Olipa ne muuttunna tässä ajanrattaan pyörijessä. Eipä oekein tienny miten menetellä, vaen kun kahto muista mallija, niin eihän nuo poes ajaneet.

Siellä oli ristinsaattuva ja seorakunta oli papille JOO-miehenä kun se kyseli millon mitäki. Kukkaa ei pistännä hanttiin tai asettanu kysymystä etes harkintaan. Myönteinen vastaus tuli kakistelematta.

Sitte siellä lukivat raamattuva ja lopuksi tokasivat, tämmoli Jumalan sanaa. Ja seorakunt VAHAVISTI ASIJAN! Pikkusen eppäelin. Vaen minnoon aena pikkusen skeptinen joka asijassa.

Oes siellä ollu tarijolla leipää ja viinijähi, vaen jätin välliin, kovin oli pieni se pikari ja leipä. Ajattelin ettei noella evväellä pitkälle pötki. Parempi jättää maha härnäämättä. Toesaalta mieliteki, kun siellä oli naaraspappeja jakamassa enemmistö, taes olla kolome. Yksi isäntä vaen.

Eijoo syntiselle tuo kirkonpenkissä istuminen mittä hupija. Eihän nuo suurempija pääsymaksuja periny. Tosin rahhaa keräsivät, minähi 5senttisen panin korvaokseksi penkin kulumisesta.

Näellä näkymin ei minusta kirkossakävijää tuu. Sitte kun tarijovat tolokun lounaan lihapullija ja muusia, niin mikä jottei ja jutut saa olla pikkusen tolokumpia. -O-