sekä rinnassa paenava vitutus ja muutki hommat tottatosijaan, väliaekasta kaekki on vaen....  Joutuu näenä aekoene veisaelleen, kun suksi ei luista, eikä kelekkamäkkeen kehtaa mennä.

Mäjessä kun se vaohti on joskus meleko luijaa. Mennee niin ku omalla paenollaan. Alamäkkeen tosin, mutta liike on tärkein. Kun mäki kerran loppuu niin alakaa nousu.

Sama se on tallouselämässä. Pikkusen joka alalla huijjellaan alamäkkeen. Pitäsi olla vaen tolokkuja rattimiehijä kelekan sompantakana. Saattaa muuten mätkähtää päen petäjää ja sillon siinä menneeki kelekka ja se sompaki!

Vitutusta ilimenee tietysti myöski yksilötasolla. Apatiiaa iskee päälle ja laiskuus saa vallan. Sohovapottuna siinä töllää tollottimesta ilimanaekasta saeppuvasarijaa. ja popsii naamarriin rasvasija pottulastuja ja paahtopähkinnää.

Toesaalta eikae sitä mittää viisastenkiviä poemi tuolta jos lähtee mennä viuhtommaan ja kävelysauvvolla sohhii tillaa itelleen suurten lenkkeilevijn laomojen keskellä. Se on sitä ja vielä pitkäperijantaeki. Kurijuus jatkukoon! -O-