pittuutta ja levveyttä. Tuli käötyvä tuolla syrijemmässä näeltä kiihkeiltä valtaväöliltä. Piti käyvvä kahtomassa vieläkö on syrijäkylillä entinen raoha.

Vaen elä se mittää. Eijollu. Mönkkärit viuhahteli ehtimisseen mopuva ja muuta värkkijä päristeli pitkin peltoja ja mehtiä. Katku ja savu täöttivät ennen niinraekkaan maalaesmaeseman paskanhajun.

Poesa ovat lantapatterit pelloelta ja navetat seisoo aotioina, niin kuin itkijen ja voehkijen nykymenon kiireitä.

Suurissaki talloessa vanahapari loettaa taestella nykyvirtaoksija vastaan. Elävät aekaa, jolloin katotaan mihin päen homma kulukee. Kylläkae suunta on jo selevä. Suurnavetat, joissa on satoja jopa tuhansia elläenyksiköitä. Ijästä tullu halppis työvoema hoetaa hommat. Isäntä vaen klasista kahtelee kun raha työtä tekkee ja tietenki ite tiliä.

Mutta pelaako sekään? Täällä karussa Pohjolassa. Läpimienmaijen maetuva tuuaan jo Ruottista ja mistä vinkuintijasta asti. Kun omasta maasta tuotanto loppuu, niin sittempä ne onkin myyjän markkinat. No, eipä tuota maitoo kärsi juua. Ryypittään konijamiiniä!  -O-