Kun pitkäperijantae ja kärsimysviikko alakaa olla takana päen. Kurijuushan tietennii jatkuu entisseen tappaasa.

Kaekkinaeset vaevat ja rempat vaenovvaa immeispolosta tässä maaliman varsitiellä. Vähempi on ruusuja näkyny raetin varrella, ohaketta sitävastoen on puka´nnu piisalle asti. Ompa toesinnaan meno ollu pelekkää ohakekasvuston sisässä tarpomista - eksyksissä.

Tietysti se ohakessa on ihan mukavanolonen kukka, kuin punanen partasuti, mutta se on näköharhaa, että se jotakin iloja toisi. Piikkejä jää käsiin ja pahamieli.

No, kukapa se ruusujen terälehtien päällä kulkee muu kuin morsiuspari, mutta arki se niillekin tulee melko äkkiä.

Tässä kun parit pyhät taas naputtelee niin tarinata kerkijjää tullakki meleko pitkästi. Taas on pari romskua melkein valmiina. Toises 270sivua jo. toisessa 140.  En sitä tiedä julkaisenko koskaan, mutta jos innostuu. Ei sitä tiijä. -O-