se onkelma on riippunu tuossa silimijen eissä. Se on ollunna käsinkosketeltava ja siliminnii nähtävä, vuan eipä ou tullunna käötyvä käsiksi.

Malviinan tarttuvessa asijaan , siis muruonkelmaan, murut reohahti suoraan silimille.

Tietennii ratkasu piti olla luonteva ja luonnonmukanen, siksipä ajattelin, että joku risteötys se voesi olla oekeenni hyvä ratkasu.

No, mänin tämän onkelman kanssa vuoteseen ja alloen pohtimmaan ko.onkelmaa. Tiesin että osapuolten valinnat pittää sattua kohilleen.

Koska oli kyseessä leipäasia niin valihtin antavaksi puoleksi Leipäsujen. Koska leipä on hallinnassa niin siinä ne menee murusetkin? Koska näppäenten ravot on pienijä niin aattelin että panevapuoli täytyy olla jokin nokallinen.

Siihen sopiva punanokkainen löytyi yllättävän läheltä, Wiskisieppo. Ja ei kun astuttaan. Wiskisieppo ähersi tuokijon, nalakkiin jäe, mutta homma hoetu.

Kantoaeka oli lyhy ja kantomatka loppu ennen kuin se alkoikaan. Leipäsusi pierasi kantokykyluokituksen mukaan kannettavan, kannon päähän.

Oitis kiikutin Murusiepon nököttään tuohon näppäimen laijalle. Hyvin toemii. Riistää voekkarin käsistä. On siis hommassa laihkari efektikin. Tulos on loistava. Lähettää Malviinalle terkkuja! -O-