Kyllä se näenä yltäkylläesyyvenpäevinä on joskus ihimmeissään tuon ahaneuvven kanssa. Herkkuva on tarijolla sen sajanlaesta ja makuki on taevaallinen. Kun seisovasta pöyvästä syö. Se maksuhan on sama söe vähä tae palijo.

Ylleesähän se mennee siihen että - palijo. Sitte saa ähkyssä noetuva ommaa pölijyyttään ja ahneottaan.

Pirun keksintöjä ne on nuo seisovat pöyvvät. Annos se pittää olla ja siitäki puolet jättää syömättä. Santsikierroksesta kova sakko päälle tae aenaki työpalavelusta.

Monessa muussaki tilanteessä ja houkutuksissa saavat immeisen pimijät voemat valtaasa. Alemyynnit varsinki ja kirppikset. Immeinen ostaa semmosta roenaa tae riepua, jota ei koskaa aijokkaa käyttää. Sitte nurkat ja komerot kuohhuu tavarata ja suuren puhdistusinnon iskijessä komerot vain tyhjiksi. Sitte ne ikiihanat ostokset joutaakin jo roskikseen tai ainakin takaisin kirppikeen, houkuttelemaan toista ahneuvenpirun kourissa kamppailevaa.

Loppujen lopuksi immeinen pärijäisi hyvin vähällä. Nokare ruokaa ja luukku jossa voi asua. Kaiken ahneuvvemme aiheuttaman kuormituksen maksavat tulevat sukupolvet. Ei kovinkaan siloiselta näytä heidän maailmansa.

Mutta tämä nyt on tätä aikaa. Muka lamankourissa kiljumme lisää ilmaisia etuja. Lisää rahaa, että voi lisää kuluttaa ja tyyvyttää ahneuvenpirun houkutuksija. -O-