Aenaki metija huutaa koko ajan surkeotta ja hirvijjää romahusta. Yhä suurempija uhkija maalaellaan silimäen etteen. Arempi immeinen varmaankin lyyhistyy pelon ja turvattomuuven alle. Henkinen kantti on tosi lujilla.

Töllökin aivan kuin lietsoo epätoivoa ja aivan kuin toimittajat nauttii mitä huonommin menee. Onkohan he oikein oikealla alalla. Vai siihenko lienevät koulutettu. Rääpiä kaikkia asioita kuin Hymylehti tai seiska.

Tuskin tässä ainakaan vielä on kenelläkään nälkäkuolema edessä? Ainakin kun kaupassa katsoo, ei ole kalja kallista . Viina lienee vieläkin enemmän hintansa väärtti.

Olisi kai aika jokaisen luopua jostakin? Ainakin ylimääräsistä bonuksista ja optioista. Ja nytkäyttää palkkaa hiukan alaspäin. Hyvinä aikoina oisi sitten nostaa palkat taas ennalleen.

Kaikkihan on kuitenkin kiveenhakattuaetua. Kukaan ei luovu mistään. Rellestys jatkuu niinkauan kun on se todllinen hätä edessä. Kun ei ole enää ruokaakaan. Miten suu silloin pannaan? -O-