Jo vain, nyt saa pilikkihullut nauttia täysin siemauksin. Aurinko rävöttää pilivettömältä taivaalta ja lempijä kasvihuonepakkanen hyväilee varpaita. Pohojosen vinkka leikkaa posket valakijaksi, mutta onhan niin reteetä olla valkoihonen.

Luonnonmukasta kasvihuonepontikkaa voi aivan hyvin naukkailla siinä, sitä kaikista suurinta vesipetuva ootellessa. Se saatanan sama hirnum, josta on joka kerta pitäny akalle kertua ja joka on päässy aina  karkuun . Akka kun on aina moittinu saaliin pienuutta.

Jo vain hyvin on pilikkijällä, kuin myös hiihtäjällä. Kinosta löytyy mätkähtää mahalleen pienessäkin mäessä. Ei kraapi kannot eikä kivet perintösuksijen pohjia. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä kun aurinko paistaa ja puhdasta lunta riittää. Vapaa on vaan umpi hanki, vai mitenkä se runnoelija sen ilimasi. Liekkö ite ollu vanki? Mistä nämä tiennee.

Joutaako Pukramo porotöeltään pilikille?

Utteeraa Oiva.