Mökin Mies vietti unettoman yön. Hikisenä Mies peppuroe, eikä saanu unen päästä kiinni. Lemmenliekkijäki hän yritteli sytytellä, vaan eipä se tikku ottanna tulta. Eokkuva yritti laotaselle taputella , vaan Eokko törräötti haesevan vastalaoseen.

Yö kuitenki meni ja tuli aamu. Mies yritteli nohittaa Eokkuva kahavinkeittoon, vaan pelekkä hymähys oli vastaoksena.Täötyi toemeotua ite kysseiseen askareeseen.

Yksin sae Mies kahavisa hörppijä. Istu sitte pirtinpenkille tupakkija tuprutellen... on se perinkummallista, että joku jouluhommeli otetaan noen tojesta... ja vielä syömällä sitä juhulia... ei se mee minun päähän... vaen pitäneekö sitä käyvvä sitteki hakemassa jottae halavempaa syömistä.

Päevän valettua Mies pistää turkin päällesä ja nahkasaappaat jalakaan ja meinottellee mopua vajasta.

Naapurin Äijä kuitenkin tormuuttaa pihalle rattorillaan:

-Vaen huomennia! Mitäs sillä Miehellä mielessä päällimmäesenä? Tae elä kerro, tiijähän minä sinut lorsaajan. Vaen entäpä siitä seoraavana? Joko oot kinkun hakenu? Minä sitä toenkii kylän suurimman kinkun, eikö tuo lie ollu parikymmentä kilua. Siinä sitä riittää toesenki kerran sivaltaa leivän päällystä.

-Noooo, Eokko se meillä tuon ruokapuolen! Mies vähä vältellen sannoo.

-Kyllä seon kinkkuhomma miesten laji ja kuusenhaku. Joulu se mennee pilalle jos akat alakaa hämmentää niihe terveösasioihen kanssa. Vaen kun minä ostin kinkun niin läskijä on lähtemään asti, niin ku entivanahaan. Kyllä se läski on niissä päällimmäisissä touhuissaki aevan välttämätöntä! Ja akat kun kuusen hakkee, niin eivät ällyä ollenkaa millanen sen oekijan kuusen pittää olla.

-Eipä tuota kuusta kehtova hakija. Itellä ei oo ja varastaa ei kehtaa.

- Oleileehan se niinki. Vaen minäpä kurvaan sinne kuusimehtään. Vaen kuule! Minä kun sitä oon halakinaenen mies ja koetan huonompaani aottaa aena kun voen, niin minähän voen sullekki kuusen tempasta, vaekka porrasetteen. Passaako?

Mökin Mies väekkyy kahen vaeheilla, vaehtaa karvareohkaa korvalta toeselle. Sytyttää uuven paperossin entisestä natsata. Naapurin Äijä kiireissään jo tokasee:

- No ekkö ossaa päättää, tarvittetko kuusen?

- Ka onhan se Eokko siitä puhunu ja Jäläkiki jo meinotteli lähtiä rikoksenpolluille, aeko ryökäle varastaa kuusen Naapurin kuusikosta. Nythän tuo ei tulisi kenenkää tunnolle.

-Joo, siitä oesin olluki äkänen. Seon minä joka metästäni määrään. Minäpä sitte illalla tuua piuhautan kuusen pihhaan. Seon moro, Naapurin Äijä heilauttaa kättään ja pistää rattorin liikenteeseen.