tässä koettanu olla paenovartijan tovosen aekoo. Toesiinnaan suan kilot pysymmään hyvinnii tyyvyttävästi yhessä kasassa, vuan toesinnaan niitä muutama karkovvaa, kuin lehemänkanttura entivanahaan paemenessa ollessa.

Siitähän se kaohija mekkala syntyki jos puuttu laomasta joku elukka, ja usseimmitenhan seoli karkulaenen nuapurin kaorahalameessa. Siitähän tietennii seorasi pirunmoenen kuullustelu, että miten näen on piässy käömään. Pien poijanretale koetti tietenki seleveötyä tiplomaattisin keinoen oesikko se ollunna sitä mooltoukkia, vaen mitä se oli? Mäne ja tiiä! Eipähän se ylleesä aottanna. Satikutija ja korvamakijaa tulj kotva aekoo.

Vaen niistä kilonkarkaelusta mun piti. Kahtokkee kun mulla on viimmeaekoena kilokassaan tullunna jonku nuapurin  kiloja. Sitten tiijä kenen. Mielellään ne antasin poekkeem jos joku niitä kaepovvaa.

Oon koettanu katella onko niillä korvamerkkii, vuan näötästää, että ovat villejä kiloja. Niihen kesyttelyssä se mahtaa aeka vierähtee. Suakel ei passaes ennee luajentoo tuota kilokassoo. Lamahi tulossa, niin millä ne ruokkii.