- Joo, se Matti onnii viisas ja mukava mies... Mitenkähän sie miun kansa pärijäät jos seon muorista tarttunu tuo ittepäenen luonto.
- Et sie maha olla nuin jiäräpäenen ja pitkävihanen. Sie out tullunna issääs. Matti kerto että Niemen Risto olj aottavaenen ja ilonen mies. Kuol vaen niin nuorena.Kyllä miekii Riston vielä muistan.
 - Parkymmentä vuottahan siitä on kun isä sai sen invarktin. Miekii olin juur aekusuuven kynnyksellä. Se varmasti vaekutti miun kehitykseen. Äet kun aena haokku issee jo sen elläessä ja ne haokut siirti sitten minnuun. Mie olin huono ja mitätön, issääsä tullu hunsvotti.
 - On sulla ollu kyllä raskasta. Sie et ruahtinna puolees pittee?
 - Eipä se isäkään tohtinu. Se aen pakeni työn iäreen kun emäntä alako huutaa. Ja senpä oun joutunna miekii tekemään nyt myöhemmin. Se kun muori männöö aevan sekasi jos ei assiit mee mieltä myöten. Niin outhan tuon sinähhii kokenna.
 - Enpä minä siitä kaonoo kanna. Seon jokkasella immeisellä luonteesa. Toenen on tasasesti aena vihanen. Muutamalla suattoo olla välliin muuan kirkkaampihi päevä.
- Minnoon tuota asijaa mietinnä. Tahtoo haetata muutahi elämee. Onneksi sinä out semmonen valopilikku, että se keventee joskus niin palijo, ettei jalat muahan ylety.
 - Elä sie omijasi ala huastoo. Kyllä siekii piäset vielä minun pahattii puolet tuntemmaan. Suat ehtii piilopaekkoo, ku akka tosissaan karijassee.
 - Sepä tuo onniin nähtävä kun sinullahhii roput kärähtee.
 - Uatappahan päevvee nousevvaa...
 - Etpään tuota muorillekkaa suomentanna, vaekka se niin ouvvosti on käöttäötynnä. Pitäsköön meijän ku iltanavetalle mennään, niin käyä kahtomassa missä jamassa sillon ruokahommelit. Vaekkei palijo syö, vuan ohan se jo ollunna viikon itekseen...
 - Kyllä kae meijän pittee huolta kantoo. Ohan se sinun äetee kumminki.
 - Niinhän se on. Siksipä tuommonen käöttäötyminen pannee huolestuun. Että onko se muutahi kuin pelekkee pahhoo sisua.
 - Eipään se yksiolo maha aenakkaa parantee tilannetta. Vuan asijaan on tartuttava, ennen ku eon liijan myöhästä. Mulla seon ollunna mielessä, vuan en oo tohtinna älähtee.
---
 Rauhallinen hiljaisuus lepäsi Niemen pihamaan seutuvilla kun nuoret ajoivat pihalle mennäkseen navettatöille. Syksyinen hämärä jo oli laskeutunut maisemaan. Kuitenkin pihavalo valaisi pihaa, jättäen momenmuotoisia varjoja rakennusten katveisiin. Navettakissa saapui häntä loirahdellen tulijoita vastaan.