TIEKARHU PUHKUEN MURISI
Tiekarhu suuta maiskutteli,
lisää hiekkaa se halusi,
sepeliä syödä tahtoi,
poskehen panee kivetkin.
Tiekarhu jyrsi pikitietä,
meni hampaansa hajalle,
sattui niihin katkerasti,
vihloi vietävän kovasti.
Lääkärille lähti karhu,
sepän taitavan talohon,
seppä hitsas hampaa kiinni,
taas voi jyrsiä kiviä.
NÄLKÄKURKI KEIKISTELI
Nälkäkurki keikisteli,
kovin laihana käveli,
hoikka sillä vatsan kohta,
ohut kaulan kaareltansa.
Syvältä sulat näkyivät
luiset posket kuopallansa,
nokka luiseva nakutti,
tyhjää suuta suipisteli.
Nälkäkurki tuo typerä,
luuli kauniiksi tulevan,
kun ei huolia kiloista,
eikä vatsamakkaroista.
Nälkäkurjella kovasti,
teki mieli herkutella,
niellä sammakko lihava,
taikka pieni peltomyyrä,
mutta läskiksi tulisi,
Nälkäkurki tuumiskeli.
SEPÄ VIKKE-VILLAKOIRA
Villakoira sängyn alla
oli mielellä hyvällä,
kun ei harja saanut kiinni,
imurin tela kelannut
sinne pussiin passaittanut,
pölyn joukkohon peräti.
Piileskeli villakoira,
sängynjalkojen takana,
pakeni, kun huiski harja,
pimeän pihan perälle,
katso sieltä kauhistellen,
turmako turkasen lähellä.
Kerran Vikke-villakoira,
oli nukkunut nolosti,
kärsä saapui kummallinen,
Viken putkehen imaisi,
nyt ei juokse villakoirat,
pölypallerot pahimmat.
NUKKU MATIN MAAILMASSA
Nukku Matti kun ajeli
unitietä autollansa,
pyysi kyydille kaverin,
joka tahtoi matkustella,
taakse vuorien sinisten
kultalaakson tuolle puolen.
Auto hiljalleen surisi,
taittui taival tahtomatta,
silmät kiinni jo menivät,
uni saapui viipymättä,
tuntui kaikki niin hyvältä,
siellä pilven pumpulissa
sinivuorten tuolla puolen,
kultalaaksojen takana.
LASSI JA LAISKAMATO.
Mato surkea sujahti,
sinne Lassin paidan alle,
teki laiskurin pojasta,
makoilijan mahdottoman,
Aina Lassi vain makasi,
aina nuokkui nahjuksena,
eipä tarttunut tekoihin,
antautunut askareihin.
Lassi laiskana makasi,
laiskamato nautiskeli,
kun sai Lassista kaverin,
uupuneena urvottavan.
Kerran kauniina kesänä,
Lassi heitti paidan poissa,
laiskamatokin putosi.
hukkaan joutui joutavakin.
Lassi reippaasti tekevi,
askareita aikomatta,
auttaa äitiä kotöna,
rientää päivät pääksytysten.
SISKO JA TÄRYTASSU.
Hammaspeikko Tärytassu
reikää hampaaseen porasi,
väänteli ja kitkutteli,
kolon kauhean tekaisi,
kilkutellen, kalkutellen,
yhä suuremman halusi,
kolon jossa pikku peikot
asua voivat hyvästi.
Voi kun sattui hirveästi,
poski turposi kovasti,
itki Sisko tuskissansa,
Tärytassu vain kikatti,
Siskon pienen surkeutta,
hammaskipuja kovia.
Vietiin Sisko lääkärille,
tuska loppuikin kamala,
koloon paikka pistettihin,
tuli hammas nyt hyväksi,
Sisko harjaa peikot suusta,
Tärytassut niin kamalat.
Kommentit