JA ETTEENPÄIN.
Avvaelen silimiäni On vielä hämärän kuhujaketta. Pirtissä on aevan hilijaesta. Vuan seinäkello naksuttelloo seinällä. Kömmiskelen hilijolleen siitä tolopillenj . Käväsen nurkantakana, pahimpii paeneita vajjuuttamassa. Tarkastan ohimennen onko emäntä pitännä luppaoksesa. Oljhan siellä , olj reppuun tungettu lampaaviulu ja leipee ja tais olla voe rasiakkii.
Lämpimät tunnot hulumahti Reissumiehen mieleen. Jottae yljmiärästä tuntui kulukussa. Vua eipähän sitä aota jiähä hempeilemmään. Ruaka pelj ja sillä selevä!Uattellin että kaeppa olj mennä oekijjaan rakosseen!
Ryypällän siinä parj kuppii kahvii ja toppaelen vehnäspuolta uamupalaksi. Missä lienöö seoraava paekka jossa suap immeisen laella syyä.
Tulj mieleen , että pittäesj piakkoen löytee talavenajaksi vakituinen talo. Jos varsinnii löytäes vaekka leskiemännän. Tae kylläkae se vanapiikahhii soveltus? Piäassii , että oesi ruokoo ja lämmintä pakkasten ajjaksi. Oesikkii onnenpotku kun sellaesen paekan onnistuisi suamaan.
Siitäpä kompeosin tuas reissun piälle. Viännällin repun pykällään ja suuntasin syksysen pakkasen kohomettamalle tielle.
Astellan siinä uamuhämärän kuhveessa. Tie onnii aevan hilijanen. Eipähän tiällä syrijäkylillä herrat pirsseillä ajele. Isännät ite ovat navettahommilla tae nukkumassa. Tokihan tieälläe autoja pihhoella näkkyy ja vöyreeenki näköstä taloa ohitan. Vua on vielä liiaksi lähellä sitä kortteeri paekkoo. Ei tie mieli sen emännän kanssa tulla vastakkaen, jonka kanssa yöllä tulj vehattuu.
Suavuan siinä päevän valetessä jonniillaeseen kyläkeskustaan. Näöttee olevan suuren valtatien ja tämän pienemmän tien risteös. Onj kaoppahhii säelynnä jonka piässä samassa talossa on kuppila. Miehän piställän siittä kuppillaan, tiijä häntä vaekka suap jottae nestettä kyytipojaksi jos vetäsee muutaman siivun lampaanviulua.
Kuppilassa onj pari kalijaveikkua päevän urakkata suorittamassa. Nuor tytönhuiskale. Nuamaltaan kyllä aevan nätti. Vuan ilime onj kun oesi suuriahhii murheita mielen piällä.
Menen tiskin iäreen ja katon likkaa mittää sanomatta. Punaseksihan tuo nuamaltaan hättääntyy. Yrittee siinä kuitennii kysellä, mitä oesin vaella?
- Voe likka kuule! Palijohan sitä onj Reissumiehellä puutteita, vuan onj sitte palijo josta tulloo yljmiärästä. Katoppa sinnäe kun tuota tiesarkoo riittee yhtäpalijo etteenpäen niinkun toesaannekki suuntoon. Vessatteella onj sittä vettä aevan liikoo tarijolla. Ja joskus kesällä paestettattelloo liikoohi. Että tiijäppä näest, millonka se on sopiva miärä. Vuan näestä puutteista! Oesikko sillä tyttärellä antoo mittee kulukun kostuketta. Kato sie kun repussa oes evästä, vuan kyytipoekoo puuttuu. Rahhoohan minulla ei ou ku muutama kolikko, ja nehi taetoo olla niitä pennilöetä. Vuan jospa ne veslassiin riittässi.
-No eipä se ves mittee maksa , tyttö sannoo ja laskoo mulle ruanasta lasin tääteen.
Vuaniuvvun siinä siihä niihen kalijaveikkojen nuapurpöytään, tiiä vaekka suap juttukaverrii. Avvaelen repun narruu ja sanon äijille!
-Ka, mitteepä sitä tänj päevänä mahtannoo kuuluva, tuulenhuminan lisäks?