Tänä aamuna tuntu olevan virta vähissä. Startti ei saanu mittää elom merkkijä äijään. Onnneksi on sev verran vanaha malli että veivi on vakivaruste! Kiepaos vaen ja kone käönnistyy! Tyhyjäkäöntiä tosin - ei passaa ryntäöttää.
***
Veivistä tuli mieleen, että seki on nykymaalimassa menettäny merkityksesä. Mihimpä veivijä ennään tarvitaan. Kaekki käönnistyy nappija paenamalla. Sähkö tekkee työn. No, Graanluntihan se kuulema tarvii ilimaveiviä lätkää maaliin mulukatessa. Seki ny on melekeen yhtä tyhyjän kera.
***
Yöllä lahtasin yhen runokonin. Ikäloppu ja koomassa. Siinähän oliki lihhaa rököllään kun koni lahattiin. Kae siitä aenaki muutaman lööpin vetasee? Metia huksaa homman.  Ja hyi hyi päälle. Neon älijötä nuo toemittajat tarttumaan hetkeen - ja hevosenlihhaan. Ennen se hepanliha naotittiin Kyrönmakkarana. Seoli paksua, vissiin hevosen paksusuoeleen tunkettua hepanlihhaa. Kuoressa oli jopa jotain suonia pinnassa. Halapaa se oli ja muistin mukaan ihan maistuvaa kun sen pannussa voissa paistoi pinnaltaan ruskijaksi. Muistan, että pikkusen outo maku makkarassa oli, mutta eipä tuo uutta reikää teheny. piiskanjäletkö lie antaneet sen mavun.
***
Olihan sitä makkaraa ennenki monenlaesta. Oli metrilenkkijä, Suomi-makkaraa. Kulukurinkäörää. Ei ollu muoviin pakattua eikä varmaan hykieenikää olly kovin korkijalla tasolla. Valakijaan paperiin vaen kaopassa käärittiin ja sijottiin paperinarulla kiini, ei ollu teippejä. Hinta laskettin kynällä.
***
Muistan yhen tappaoksen.... Liekö ollu lehessä ilimotus halavasta makkaratarijouksesta. Olin jottae 10v ja äetee laetto poijan hakemaan halapaa makkaraa perheelle puoliseksi. .... Muistan sen makkaran hajun vieläki nokassani. Koko kaoppa haesi märänneeltä, mutta kun oli makkaraa luvassa, tosi harvinaista tuppipottujen lisuketta, niin eihän pikkupoeka osannu olla nouvattamatta äeteen käskyvä. Vaekka itekki tiesin ettei makkara ollu syömäkeleposta.
***
Vae annappa olla kun pääsin kotia. Äetee julumistu ja anto tietysti asijapojalle korvamakijaa .Kaappasi makkarakäärön mukaansa ja vihasena lähti pallauttaan paskapaketija kauppaan paasaten: - Kun penikalle tuommosta märätystä myyvään. Syyllistin kai itteni vikapääksi, koska asija on jääny niin mieleen.
***
En muista miten se asija sitten lopuksi hoitu. Saiko äitee rahat takasi vaen saeko kunnon tavaraa sijalle....? Sepä ei tässä oleellista.   Että monenlaesta sitä kaopasta tarijottiin ja häekäelemättä myytiin selevää sitä ittijään.. Omasta ossuuskaupasta! Ei taitasi enää nykyvään onnistuva. On parasta ennen ja viimestä käyttöpäivää. Lisäksi on kylymätiskit ja tuotteet pakattu muoviin johon ei pöpöjen kynnet hevin tunkeuvu. Eteenpäin on menty ja kovasti. Vaikka moni näkee nuo ajat kullanhohtoisina, kermakuorrutteisina. Aika kultaa!