- Minä en ole kertonutkaan kuinka ihania ja  edullisia tavaroita sainkaan Tupperi-illassa. Kolme aivan ihanaa  uutta kannua. Kaikki ovat erivärisiä. Saa väriä ruokapöytään. Ja paljon muutakin sain. Aivan ihmeellisen salaattilaatikon jossa ei salaatinlehdet kuivu... Ihanan munakotelon tilasin. Kerttu ei raskinut ostaa mitään, se on niin nuuka. No, sai se emännänlahjan, jonkin  hunajaottimen. Vaikka Kerttulla on paha allergia.
  - Ja rahaa meni kuin tukkiköyttä?
  - Eipä kuule mennyt. Sain maxi- alennukset, kun tilasin erikoismallisen keittiösetin.
  - No et ainakaan kympillä selvinnyt?
  - Kympillä? Mitä  sillä saa? Sain kahdensa- dankolmenkymmenen tavarat melkein kahdellasadalla. Ajattele sain viidentoista euron säästön iltaa istuessa.
  - Ettäkö yli kahdensadan..? Ilmanaikuisista kipoista?
  - Ne ei olekaan ilmanaikuisia. Hienostorouvatkin niitä ostellee.
  - Vaan toista tonnia mummon markkoja tuhlaa semmoiseen  jota ei koskaan tarvitse. Katsopa huviksesi tuonne kahferin kaappiin, niin onpa kippoa ja puteleita vyörymään asti.
  - Joo morkkaa sinä vain. Kumma jääräpää. On joka asiasta toista mieltä ja aina pitää juonitella. Muut ukot pitää naisiaan arvossa.
  - Kyllä tuntuu taas syyllinen löytyvän helposti. Sanon minä sen, että mistä pirusta rahat riittää, tuollaisiin - "säästöihin."
  - Nyt heität sen jurnuttamisen, taikka minä
näytän, kuka kysy ja kuka käski, Elli sanoi.
  Enää Jaska ei tohtinut sanoa mitään. Ääneti vain lusikoi soppaansa.
  Vaiti Jaska lopetteli ateriaansa. Hartaasti hän viimeistellen  pyyhki leipäpalalla lautasensa puhtaaksi.
  Hän oli syrjäsilmällä  katsonut Elliä, joka touhusi  omiaan, keittiön ikkunaverhojen kimpussa.
  Nainen hyräili... Jaska tiesi entuudestaan, että se oli yleensä paha merkki. Usein se enteili tyyntä myrskyn edellä. Jaska yritti salaa, huomaamattomasti siirtyä pöydästä omalle sohvalle. Myrskyn vältti parhaiten kiertämällä myrskykeskus kaukaa, Jaska oli oppinut.
  Samassa Elli puhkesi puhumaan:
  - Se on onkin herrasmies se eläkkeelle jäänyt opettaja Kärhämäinen! Harvoin näkee näillä kulmilla yhtä sivistynyttä ihmistä...
  Tämä oli Jaskalle liikaa. Hän  muisti kyllä kyseisen miehen ja sai vaivoin hillityksi itsensä. Jaskan käsitys miehestä oli: Ylimielinen keikari, joka ei  tiennyt oikeasta työstä eikä elämästä pätkääkään.
  Jäätyään vaille vastausta Elli jatkoi:
  - Opettaja Kärhämäinen lausui meille runoja tupperi-illassa. Niitä  ei useinkaan, muutoin näillä kylillä kuule... Kauniita, romanttisia runoja... Naisen sielu kaipaa kaikkea kaunista ja hempeää.
(jat.)