OSA.100.
  Ketjuna poliisit etenivät talolle päin. Molemmat siivet oli kaartaneet jo näkösuojassa lähelle taloa. Kiiltelevä moottoripyörä seisoi talon edessä. Saalis oli siis saavutettu.
  Mitään elonmerkkejä ei näkynyt. Joka puolella oli aivan hiljaista. Kumaraista hengästytti epätasaisessa maastossa kulku. Tuntui että happi loppui väkisin.
  Yhä lähemmäs ketju eteni. Yhä oli täysin hiljaista. Hienoinen kevättuuli vaan heilutti pihakoivun oksia.
 - No johan tämä on vallan merkillistä. En usko, että mies olisi alkanut vetämään sikeitä. Kenellä on hyvä heittokäsi?
 - Eiköhän tuo vanhasta muistista lentäne. Joskus kauan sitten keihäs lensi yli seitsemänkymmentä, Viskari sanoi.
 - No, otahan kivenmurikka ja heitä tuvan lasista sisään. Eiköhän tuo siihen herää, jos sattuu nukkumaan.
  Viskari valitsi tienvierustasta sopivan kiven. Tähtäsi tarkasti, mutta kivi tömähti talon seinään. Kaikki odottivat jännityksellä joko luoti alkaa viheltää.
 Mutta hiljaisuus jatkui.
  - Otahan uusiksi. Koita osua ikkunaan, Kumarainen kehoitti.
  Viskari teki työtä käskettyä. Nyt kivi sattui keskelle ruutujenvälipienaa. Iloisesti kilisten lasit rikkoutui ja kaksi ruutua ammotti tummana ikkunassa.
Taas oli aika odottaa. Mitään ei tapahtunut.
  - Nyt ei ole peli rehellistä! Kuka on vilkas ja vikkelä?  Kumarainen kysyi.
  - Eipähän täällä muita taida olla vikkeliä kuin minä. Kankeita poliisinvötkyjä, Tikka liversi.
  - Sinua kyllä tarkoitinkin. Uskallatko hyökätä tuonne rakennuksen seinustalle? Pakko ei ole. Jotenkin pitäisi saada tämä pattitilanne purettua.
 - Minähän olen poliisi. Lasten turva ja leskien armahtaja. Aina valmiina missä vaaditaan rohkeutta ja kuoleman halveksuntaa.
 - Hyvä! Siitä vaan töihin! Onnea matkaan! Jos huonosti käy niin valtio kustantaa komeat sankarihautajaiset.
  Tikka tunsi sydämmensä hakkaavan täysillä. Oli outo tunne koko olemuksessa. Vaikka hänellä oli luotiliivit, niin hän tiesi Kauhu ampuu kasvoihin.
  Hän karisti mielestä joutavat ja keskittyi tehtävään. Kuin pikajuoksija hän pinkoi sen muutamat kymmenet metrit jotka oli navetan nurkan ja asuinrakennuksen väliä.
  Vieläkään ei tapahtunut mitään. Tikka rauhotteli itseään ja tasasi hengitystään. Muut olivat aseet tanassa valmiina tulittamaan.
  Eteisen ovi oli avoinna. Sen yläpäänsarana oli pettänyt ja ovi repsotti vinossa, kuin todistaen kaiken päättymistä.
  Tikka luikahti ovesta sisälle. Nyt hän jo tiesi, ettei mitään vaaraa olisi.Kuitenkin varovasti hän avasi tuvan oven. Kurkisti sitten huoneeseen.
Puusohvassa makasi kasvoton mies. Kasvojen paikalla vain veristä massaa.Katkaistu haulikko lojui lattialle pudonneena.
 Tikka meni ovelle ja viittilöi poliisit tulemaan luokseen.
Kumarainen tuli ensimäisenä. Hänen ilmeensä oli hämmentynyt, kysyvä!
 - Kauhu on tehnyt kerrankin oikeat johtopäätökset. Pomo tulehan katsomaan.
 - Tämä oli paras ratkaisu tälle tarinalle. Vaikka monia seikkoja jää ikuiseksi salaisuudeksi, niin kuitenkin pääpiirteittäin juttua voidaan pitää ratkaistuna. Syylliset ovat paljastettu ja tuomionsakin saaneet. Ruikanranta voi jatkaa hiljaista rauhallista eloaan. Ruikanrannan Kauhu on kuollut!
LOPPU!
wwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwww
No niin melekeen vuos kulahti Sepon ja kumppaeiden parissa.Lukiko kukaan kaikki osat - Toivotaan! Kiitos heille. Tykkää jos haluut jatkoja ja millasta? Löytyy rikosta ja romantiikkaa maalaiselämää ja huumorrii! Vai lopetanko tyystin?