OSA.94.
  Ylikonstaapeli Jaara ajeli poliisiautolla pitkin kaupunginkatuja. Konstaapeli Erja Juva istui vieressä. Vaikka Erja oli tosi näyttävä nainen niin ei hän koskaan ollut kenellekään ylpeä. Miehiäkin hän kohteli mahdollisimman tasapuolisesti. Siksi kai Jaara halusi hänet aina mukaansa kentälle. Olihan Erja tosi terävä.
  Kadulla oli hiljaista ihmiset olivat jo työpaikollaan ja asiollaan kulkevat eivät olleet vielä liikenteessä.
  Kilinästä ei näkynyt jälkeakään.
  - Minä muuten en usko että me Kilinää löydetään koskaan, polisiisiautolla ajelemalla. Sehän on kuin varoitusmerkki kaikille vekkuleille, että nyt piiloon, kytät on maisemissa, Juva sanoi ja pisti suklaapalasen suuhunsa.
  - Samanlailla se varoittaa univormukin. Pitäisi olla naamiointivälineet.
  - Heh! Aku ja Iines tepastelisivat torilla ja kurkkisi myyntipöytien alle josko Kilinää näkyisi.
  - Vaikka niinkin. Ainakin tuottaisi paremmin tulosta. Me olemme ajaneet jo pari tuntia. Lähdetään kahville. Ei edes Pökiö tekisi näin pitkää siivua.
  - Ihan sama, mennään vaan. Otetaan ikkunapöytä niin nähdään jos Kilinä sattuu menemään ohi. Tässä on paljon kello-ja kultasepänliikkeitä. Voihan se suunnitella seuraavaa keikkaa. Hei, et kai sinä jätä autoa tähän baarin eteen? Sehän olisi kuin varoitus Kilinälle. Aja tuonne sivukadulle. Reippaillaan vähän.
  - Tosi on. Hyvä kun huomasit.Mehän voidaankin kytätä baarissa pitempään. Jos poliisi ei pääse Kilinän luo, niin Kilinä tulee poliisin luo. Vai miten se meni...
  - Sopii kai se noinkin.
***
  Poliisit ottivat munkkipossukahvit ja sijoituivat baarissa siten, että siitä oli mahdollisimman suuri näköala katua molempiin suuntiin. Leikkisästi jutellen aika kului huomaamatta. Keskipäivän ruuhkan jälkeen oli baarissa aika hiljaista. Vain muutaman kadullakulkijan kahvihammasta oli alkanut kolottaa.
  - Kyllä tämäkin taitaa olla yhtä tyhjän kanssa. Torikin tuossa lähellä, eikä Kilinästä tietoakaan. Kultaliikkeetkin saavat olla aivan rauhassa, Sanos mitä tehtäisiin? Jos asemallekin menee niin Kumarainen hätistää johonkin toisarvoiseen, Jaara sanoi.
 - Hei kato! Tuo skini tuolla joka tulee tännepäin. Eikö tuolla ole sama kävelytyyli kuin Kilinällä. Hitto se ON Kilinä. Se on vetäissyt viikset ja takatukan hittoon. Nyt tarkkana, Juva sanoi.
  Jaara oli kääntynyt katsomaan Juvan osoittamaan suuntaan.
  - Ei epäilystä. Tunnen tuon hippasevan kävelytyylin takuuvarmasti. Eihän meitä karvattomuus hämää. Otetaan se kiinni.
***
  Kilinä käveli katua valppaana. Vaikka tututkin ohittivat hänet morjestamatta, niin sittenkin oli kyseenalaista hämääkö uusi luukki poliisia. Hän oli päättänyt käydä torilla kuulostelemassa kavereilta oliko poliisipartiot vielä liikkeellä. Tullessaan tutun baarin lähelle hän ajatteli käydä pummaamassa tutulta baarinaiselta päiväkahvit. Hän silmäsi ikkunaan tarkoituksena katsoa oliko asiakkaita paljon. Hän huomasi Poliisit jotka juuri nousivat pöydästä. Kärppänä hän pyörähti ympäri ja säntäsi poikkikadulle ja sieltä porttikongiin. Toki hän tiesi kaupungin kaikki kolot joihin saattoi piiloutua.
(jat.)