OSA.90.
- Ei ole ketään näkynyt. Saatana kun ne "oikeat" lääkkeet meni sinne kytille.Sinullakaan ei yhtään? Edes niitä totutuspusseja.
- Ei ole mitään. No, aspiriiniä kuten sanoin.Pitäisikö meidän vaihtaa side haavaan? Se on niin hankalassa paikassa, et itse kykene vaihtamaan.
- Saatanan Survoja! Kun tästä selviän niin minä kostan! Varmasti kostan, Kauhu kiristeli hampaitaan.
- Taitaa Survoja olla koston saavuttamattomissa.
- On sillä akka, tiedän missä se on.
- Mitä sinä siitä kostut? Tiedän minäkin sen naisen. On täysin kunnollinen.
- Siksipä juuri saa maksaa Survojan synnit, saatana.
Kauhu oli riisunut paidan pois ja sen alta paljastui selkäpuolelta vyötärön tienoilla teipeillä kiinnitetty iso, verinen taitos.
- Perkele tämä on tulehtunut. Aivan punainenkin. Se on pahan näköinen tuo pisto. Liekö kuinka syvä!
- Älä saatana niin kovasti. Jumaliste jotakin siihen pitäisi.
- On tässä tulehdusta poistavaa salvaa. Apteekista hain vartavasten. Olehan nyt varuillasi voi tehä kipeää. Tämä rätti on tarttunut kiinni. Repäisenkö?
- Saatana! Anna mennä. Kerran se kirpasee, Kauhu sähisi hampaiden välistä. Hikikarpalot kihosi hänen otsalleen.
- Olisit antanut Survojalle vähän siimaa. Tätä ei olisi tapahtunut.
- Vittu! Minun silmille ei hypitä. Hommat tehdään mun ehdoilla taikka ei ollenkaan. Ja pidä sinäkin lärvisi kiinni. Haulikko puhuu herkästi.
- Älä puhu paskaa! Kyllä olet mun armoilla nyt. Jos ei tyyli muutu, niin vittuja susta huolehdin. Mätäne helvetissä, Kilinä suutahti.
- Älä perkele nyt turhasta suutu. Kun tietäisit kuinka kipeä olen, niin et vittuilisi.
- Määränsä se minunkin pinna venyy. Sinä olisit jo kuollut jos en hommannut sinua tänne.
- Kuinka kauan täällä saa olla? Kenen talo tämä on?
- Olen ennenkin pitänyt tätä suojapaikkana. Tämän talon omistaa vanhempi pariskunta. Niillä ei ole ketään omaisia. Talvet ne viettää Espanjassa. Ketään ei ole koskaan käynyt. Olen aina pitänyt huolen että jätän kaiken sellaiseen kuntoon, ettei jälkiä jää. Että muista ettet sotke paikkoja, Kilinä selitti.
- Vaihda tuo rätti käy niin saatanasti...
- Voinhan minä tempaista. Älä pökerry.
Kilinä tarttui taitoksen laitaan ja repäisi haavaan kuivuneen taitoksen pois. Verta tulvahti haavasta ja siinä oli joukossa mätää.Kauhu puri hammasta, mutta ei pystynyt hillitsemään kivun tuomaa kirousta!
- Tässä on aika paha tilanne. Tämä märkii. Pitäisi olla desinvioivaa lääkettä. Olisikohan tuolla lääkekaappia. Muistelen keittiön seinällä olevan.
Kilinä poistui toisiin huoneisiin . Kauhulla valui hiki otsalta. Verta valui sohvan pehmusteille. Kilinä palasi puolen litran desinfioitiaine pullo kädessä ja vanu pussi toisessa kädessä.
- Nyt saadaan puhdistettua haava. Ole nyt iisisti. Voi tuntua melkoisesti. Jos tämä ei auta, sinut on saatava lääkäriin?
- Minähän en lääkäriin mene. Se on yhtä kuin kaksikymmentä vuotta kiven sisässä. Heti ovat kytät kimpussa. Pane vain kyllä mä kestän.
(jat.)
- Ei ole ketään näkynyt. Saatana kun ne "oikeat" lääkkeet meni sinne kytille.Sinullakaan ei yhtään? Edes niitä totutuspusseja.
- Ei ole mitään. No, aspiriiniä kuten sanoin.Pitäisikö meidän vaihtaa side haavaan? Se on niin hankalassa paikassa, et itse kykene vaihtamaan.
- Saatanan Survoja! Kun tästä selviän niin minä kostan! Varmasti kostan, Kauhu kiristeli hampaitaan.
- Taitaa Survoja olla koston saavuttamattomissa.
- On sillä akka, tiedän missä se on.
- Mitä sinä siitä kostut? Tiedän minäkin sen naisen. On täysin kunnollinen.
- Siksipä juuri saa maksaa Survojan synnit, saatana.
Kauhu oli riisunut paidan pois ja sen alta paljastui selkäpuolelta vyötärön tienoilla teipeillä kiinnitetty iso, verinen taitos.
- Perkele tämä on tulehtunut. Aivan punainenkin. Se on pahan näköinen tuo pisto. Liekö kuinka syvä!
- Älä saatana niin kovasti. Jumaliste jotakin siihen pitäisi.
- On tässä tulehdusta poistavaa salvaa. Apteekista hain vartavasten. Olehan nyt varuillasi voi tehä kipeää. Tämä rätti on tarttunut kiinni. Repäisenkö?
- Saatana! Anna mennä. Kerran se kirpasee, Kauhu sähisi hampaiden välistä. Hikikarpalot kihosi hänen otsalleen.
- Olisit antanut Survojalle vähän siimaa. Tätä ei olisi tapahtunut.
- Vittu! Minun silmille ei hypitä. Hommat tehdään mun ehdoilla taikka ei ollenkaan. Ja pidä sinäkin lärvisi kiinni. Haulikko puhuu herkästi.
- Älä puhu paskaa! Kyllä olet mun armoilla nyt. Jos ei tyyli muutu, niin vittuja susta huolehdin. Mätäne helvetissä, Kilinä suutahti.
- Älä perkele nyt turhasta suutu. Kun tietäisit kuinka kipeä olen, niin et vittuilisi.
- Määränsä se minunkin pinna venyy. Sinä olisit jo kuollut jos en hommannut sinua tänne.
- Kuinka kauan täällä saa olla? Kenen talo tämä on?
- Olen ennenkin pitänyt tätä suojapaikkana. Tämän talon omistaa vanhempi pariskunta. Niillä ei ole ketään omaisia. Talvet ne viettää Espanjassa. Ketään ei ole koskaan käynyt. Olen aina pitänyt huolen että jätän kaiken sellaiseen kuntoon, ettei jälkiä jää. Että muista ettet sotke paikkoja, Kilinä selitti.
- Vaihda tuo rätti käy niin saatanasti...
- Voinhan minä tempaista. Älä pökerry.
Kilinä tarttui taitoksen laitaan ja repäisi haavaan kuivuneen taitoksen pois. Verta tulvahti haavasta ja siinä oli joukossa mätää.Kauhu puri hammasta, mutta ei pystynyt hillitsemään kivun tuomaa kirousta!
- Tässä on aika paha tilanne. Tämä märkii. Pitäisi olla desinvioivaa lääkettä. Olisikohan tuolla lääkekaappia. Muistelen keittiön seinällä olevan.
Kilinä poistui toisiin huoneisiin . Kauhulla valui hiki otsalta. Verta valui sohvan pehmusteille. Kilinä palasi puolen litran desinfioitiaine pullo kädessä ja vanu pussi toisessa kädessä.
- Nyt saadaan puhdistettua haava. Ole nyt iisisti. Voi tuntua melkoisesti. Jos tämä ei auta, sinut on saatava lääkäriin?
- Minähän en lääkäriin mene. Se on yhtä kuin kaksikymmentä vuotta kiven sisässä. Heti ovat kytät kimpussa. Pane vain kyllä mä kestän.
(jat.)
Kommentit