OSA.78.
 Aamuinen käskynjakotilaisuus Kaupungin poliisiasemalla oli kiihkeä. Olihan saatu niin paljon uutta todistusaineistoa kokoon. Oli kuitenkin paljon johtolankoja joita piti tarkistaa ja miettiä mitä ne todellisuudessa tarkoitti.
  Komisario Kumarainen teki selkoa Ruikanrannan tapahtumista. Ruikanrannan Kauhusta pantiin etsintäkuulutus Samoin Tuomo Rasa haluttiin löytää.
  - Herra komissaari näyttää unohtaneen yhden tärkeän asian, Pökiö sanoi.
  - Mikähän tuo olisi. Jospa konstaapeli kertoisi.
  -  Eikö Kilinää olisi hyvä kuulla? Kilinä on vilkaskielinen iskemään tarinaa.
  - Kilinä oli huoltsikan kahviossa kun tuotiin Mykylää tänne. Poikettiin Pahkaperällä kahvilla.
  - Taaskin? Jotain sillä on menoillaan. Onko bongannut tuottavamman bisneksen?
 Kuten Pökiö muistaa silloinkin kun mentiin Ruikanperälle Kilinällä oli jotain meneillään.
 - Onhan Kilinäkin ollut istumassa. Moneenkin otteeseen. Onko perkele rosvotkin jo verkostoituneet kuin Tupperi kauppiaat. Tikka ottaa Mörön kaveriksi ja etsii Kilinän. Se kyllä löytyy jossakin torin seutuvilta.Pidätetään suurella syyllä epäiltynä. Vieläkö Mykylä on häkissä? Milloin kuulusteltu?
 - On se sellainen sadunkertoja koko Mykylä. On sitä kuulusteltu joka päivä. Aina on uudet tarinat joilla ei päätä ei häntää, Jaara sanoi.
 - Pitänee minun yrittää Pökiön kanssa. Jaara voisi jonkun nuoren konstan kanssa paneutua taidegallerioihin ja yleensä taulukauppaan. Varastettujen taulujen kuvat ja tiedot ovat minulla. Katsotaan tarkemmin palaverin jälkeen. Jotka eivät ole sitottuja toisiin juttuihin niin paneutuvat tosissaan oleelliseen. Se on murhaaja, ehkäpä kaksinkertainen, on saatava nopeasti kiinni. Tutkitaan konnien tekemisiä ja käännetään kaikki kivet ja kannot, että totuus paljastuu. Palaver on päättynyt!
***
   Poliisipäällikko Pöntinen saapui poliisiasemalle kun poliisit olivat jo hajaantuneet tehtäviinsä.
  Kumarainen suunnitteli Pökiön kanssa kuulustelumenetelmää jolla Mykylästä irtoaisi todellista tietoa. He olivat kuunnellet edelliset kuulustelut ja ihmetelleet onko Mykylä lainkaan tietoinen asioista, vai oliko tarinat pelkkää pelleilyä.
  Pöntinen käveli ryhdikkäänä, arvonsa tietäen huoneensa ovelle:
  - Kumarainen! Tänne.
(jat.)