OSA 65.
  Tikka istahti kauas tutuksi luulemastaa. Hän koetti muistella missä tilanteessa oli tyypin kanssa ollut tekemisissä. Mutta muistikuvat pysyi hämäränä.
  Nopeasti hän ryyppi munkkikahvit ja poistui limpparipulloa kädessään pitäen.
  Viskari loi hitaita katseita Tikkaan:
  - Olisi kai tuon voinut tehdä nopeamminkin?
  - Älä sinä Viskari hättäele. Olihan sinulla täällä mukavaa seuraa. Perkele! Sehän oli Kilinä, Tikka äkkiä hihkasi. Miksihän se täällä? Kaupungin peruskundi.
  - Mitä tuo haettaa oli tuo Kilinäki siellä tae täällä. Tämähän on vappaa maa. Janottaako se Mykylää? Viskari kyseli kun Tikka alkoi kurvata taas tielle päin.
 - Kattele kyttä vittuus, Sauli ärähti ja jatkoi murjotustaan.
 Oli jo iltapäivää kun Wolkkari viimein ajoi poliisiaseman pihaan.
 - Odotahan kun haen lisämiehiä ettei vanki karkaa, Tikka huikkasi takaosastoon.
 - Tässä ei tarvita kettään. Aukase vain ovi. Näistä kourista ei tuollainen rääpäle karkaa, Viskari oli varma itsestään.
 ***
  Ilman ongelmaa Viskari saattoi Mykylän putkaan. Sauli oli hiljaista poikaa. Kertahan oli ensimmäinen. Itku ei ollut pojalla kaukana.
  Poliisipäällikkö Pöntinen oli pitkä hoikka mies. Luonteeltaan jäykkä ja totinen. Alaiset kutsuivatkin takaa päin Isoksi.
  Silloin kun Iso suuttui kaikuvat aseman seinät jyrinänä Ison antaessa syyllisen kuulla kunniansa.
  Kaikenlainen vilppi ja valehtelu saivat Pöntisen näkemään punaista. Myös rikollisia kohtaan Pöntinen oli tiukka, mutta asiallinen. Mutta luihuilu ja valehtelu sai Pöntisen vähitellen raivoihinsa. Silloin jäyhinkin rikollinen tunsi pienuutensa, arempien oltiin nähty jopa itkevän Pöntisen kynsissä.
 Konstaapelit Tikka ja Viskari pyrkivät poliisipäällikkö Pöntisen puheille. Ovenpielen liikennevalot näyttivät vain punaista. Kukaan ei tiennyt mikä siellä oli menossa. Oliko päällikön huoneessa asiakas, vai oliko päällikkö sortunut nokosille.
  Tikka meni päivystäjän luokse vaatien käyttämään sisäpuhelinta ja kysymään oliko mandollisuutta päästä puheille. Asia oli tärkeä.
  Naiskonstaapeli Pirkko Kesti istui päivystäjäntuolilla ja aukaisi puhelimen:
  - Konstaapelit Tikka ja Viskari haluavat päällikön ohjeita. Olisiko aikaa?
  Oli aika kauan hiljaista, sitten kuului juuri unesta havahtuneen äänellä:
  - Viisi minuuttia, että ehdin saada tämän laskelman kohdalleen.  Ei mene kauaa!!
jat.