OSA.52.
  Tuskin Kilikki sai avattua oven kun isoin pojista, varmaan alakouluiässä kilkatti:
  - Isäpä sanoi että kytänsaatanat saa painua vittuun.
 - Miten se isä niin mahottomia sannoo? Mehän olemme oikeiden ihmisten turva.
 - Ettäpä te saa rosvoja kiinni! Iskä sanoi että kytät ei muuta kun akkoja nussii. Iskä tietää, kun se on käyny Helsingissä, poika selosti.
 - Joo, kyllä se sitten tietää. Varmaankin viisas mies. Me ollaan tolloja polliisia niin meijän pittää kysellä sun iskältä asioita.Onko Iskä sisällä?
 - Ei oo! Äiskä sano, että taas se mennee kirkonkylän huoria nussimaan. Kaekki työt jää tekemättä, poika silmät kirkkaana selitti.
 - Mitenhän me nyt pärjätään kun se Iskä ei ollut kotona. Äiskäkö on?
 - Joo, on se. Se lehemä makkaa sängyssä eikä persettään nosta ylös. Iskä sannoo että pitäisi nosturi hommata sitä varten.
 - Sehän voisi olla viisasta. Mutta mennään sisälle jos se Äiskä nousee kun kytät tullee pirttiin.
 - Voehan tuo nousta. Pillua se ei saa kuitenkaan antaa, poika julisti.
 - Mikä se on noin reippaan pojan nimi? Mörö kysyi.
 - Me kaksoset ollaan Alpertti ja Vilpertti. Tuo kakara on pelekkä Pertti.Minä oon se Alpertti.
 - Koreat on nimet vaan tanakat ovat pojatkin, Kilikki ihasteli. - Eiköhän me mennä sinne sisälle.
  Poliisit tulivat siistiin huoneeseen jossa, ilmeisesti talon emäntä, oli leipomassa. Hoikka ja kauniskasvoinen nainen vastasi poliisien tervehdykseen päätään nyökkäämällä.
 Kilikki oli hiukan hämillään kun pojan puheista tullut mielikuva poikkesi niin rajusti toisistaan. Mutta päästäkseen asiaan hän rykäisten sanoi:
 - Tuota, isäntä ei ole kuulema kotisalla? Kuuletti menneen asioilleen.
 - Ne ovat niitä Alpertin juttuja. Ei tässä talossa ole isäntää. Ei ole ollut pariin vuoteen. Poikien kanssa yritetään mennä päivästä toiseen.
  Kilikki lehahti punaiseksi. Sanat olivat kattelussa.
 - Tuota! Sellaisella asialla ollaan, että kysellään onko teille tuttava Jyrki Rimpiläinen? Olisi pikkuisen hänestä kyseltävää.
 - Kyllä minä miehen tunnen naamaltaan. Mutta en ole tekemisisssä naapureiden kanssa. En tiedä kenenkään asioista mitään. Toki kaikki kyläläiset tunnen, mutta en ole kenenkään kanssa ystävytynyt. Tulin tänne miehen tuomana muualta. Kun mies kuoli tapaturmaisesti pari vuotta sitten niin olen koettanut olla pojille sekä äiti että isä.
   - Se on varmaanni melko rankkaa. Vaan pian ne pojat kasvaa ja kerkiävät avuksi. Vielä kysyn onko se Rimpiläinen käynyt viime aikoina? Vaikkapa rahaa pummaamassa?
(jat.)